Joku on ehkä ihmetellyt sitä, miksi kotisivuillamme elämäntarinani päättyy siihen, että pääsin teologiseen tiedekuntaan. Vesan tarina kun taas on pitkä ja perinpohjainen. Olen naureskellut Vesalle, että kirjoitan elämästäni vain siihen asti, kun se oli täydellistä. Todellisempi syy on se, että elämäni on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana niin tapahtumarikasta ja poukkoilevaa, etten ole jaksanut kirjoittaa siitä koostetta. Onneksi blogikirjoitukseni ovat valottaneet epätäydellisempää puoltani melko mallikkaasti.
Tiistaina eräs toimittaja oli tekemässä minusta juttua lehteen. Hänen ensimmäistä kysymystään, "Kerropas vähän elämästäsi", seurasi noin tunnin mittainen vuodatus elämänvaiheistani. Lehtijutun tekeminen oli terapeuttinen tapa käydä läpi elämänvaiheitani taas kerran. Säälin vain toimittajaraukkaa, joka yritti pysyä kärryillä eri käänteissä. Hyvä kun itsekään enää edes muistin, mitä kaikkia vaiheita näihin ruuhkavuosiin on sisältynyt.
Tänään sain lukea käsikirjoituksen ja olin siihen oikein tyytyväinen. Itse en olisi kyllä osannut lyhennellä tarinaani sopivanmittaiseksi ja mielenkiintoiseksi kertomukseksi. Ehkä liitän sen elämäntarinani jatkoksi.
Odotan innolla ensi viikkoa, jolloin lehti ilmestyy. Synnynnäisenä linssiluteena olen tietysti kiinnostunut siitä, miten kuvat onnistuivat. Kerran turhamainen, aina turhamainen.
Elina
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Lukisin mielelläni artikkelin ja katsoisin kuvat. Missä lehdessä tämä artikkeli tulee olemaan?
Olet jo senverran "tunnettu" henkilö, että uskon muidenkin olevan kiinnostunut lukemaan tekstit.
Lähetä kommentti