Free counter and web stats

sunnuntaina, syyskuuta 21, 2008

Suurenmoinen elämä tai ainakin päivä

Perjantai oli minulle oikea onnenpäivä. Ensin nautiskelin aamun kampaajani ammattitaidosta ja mukavasta seurasta. Oli kiva saada taas kutrit ja kulmat kuntoon. Matkalla autolleni eksyin vaatekauppaan. Yllätyin suuresti järvenpääläisen liikkeen valikoimasta, ja uudistin vaatekaappiani syksyisillä vaatteilla.

Kahdensadan metrin matka kampaajalta autolle oli mitä ilmeisemmin aivan liian pitkä: vaatekaupasta päädyin vielä kristilliseen kirjakauppaan. Ystävällinen ja avulias myyjä tiesi luontaisen heikkouteni kaupan valikoimaan ja alkoi innokkaasti tarjota uutuuksia. Niinpä mukaani tarttui lahjakirjojen lisäksi ihana levy: Juha Tapion uunituore uutuus "Suurenmoinen elämä". Nyt sitten loppukuu täytyy ottaa vähän iisimmin ja vältellä houkuttelevia kauppoja! Se on kyllä yleensä helppoa, koska elämäni kulkee pääasiassa akselilla koti-Kyrölän asema-Pasilan asema-Paavalinkirkko. Matkalle ei mahdu kovinkaan monta houkutusta!

Olen täysin hullaantunut Juha Tapion uuteen levyyn. Se on minusta ehkä vielä parempi kuin hänen edelliset levynsä; niitäkin olen kyllä kuunnellut kohtuuttoman ahkerasti. Musiikki on tarttuvaa, vihkonen on todella tyylikäs ja lauluissa on syvällinen sisältö. En ymmärrä, miten keväällä eräässä lehtijutussa sanottiin, että tällä levyllä on mukana myös pelkkiä rallatuksia. Mielestäni levyn lauluissa on paljon syvällistä parisuhdetematiikkaa sekä muuta ihmissuhdeproblematiikkaa. Kristilliset arvot ja usko kuultavat lauluista kauniisti läpi.

Edelleen voi sanoa, että Juha Tapio on pitkän parisuhteen tulkki. Tässä makupalaksi "Kaksi puuta", joka on suurenmoinen kuvaus todellisesta rakkaudesta. Romanssi- ja romahdusvaiheen jälkeen on päädytty rakkauteen, jossa mies ja nainen ovat selkeästi omia yksilöitä, mutta paljon syvemmin kiinni toisissaan kuin alkuihastuksen tunnemössössä.

KAKSI PUUTA

minä rakastan näitä
iltoja kanssasi sun
kun hetken päässä aamu odottaa
ja me nauramme
ja silmiämme pyyhimme
ja helppo huominen on unohtaa

oomme taas kuin kaksi lasta
ne jotka aikoinaan
puolivahingossa lähti
samaa tietä kulkemaan
ja sä veit mut ikkunan luo
ja sä sanot: me kai ollaan niin kuin nuo

kaksi vanhaa puuta sateenpieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
kestää joka tuulen ja sään
kaksi vanhaa puuta, vaikk´et sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

kaksi ylvästä ja nuorta
varmoina on voimistaan
taivaankantta kohti kasvaneet
ehkä vuodet ovat kuorta
ja talvet viimoillaan
hiukan ohuemmaks raapineet
kuinka onkaan kaksi lasta
matkan myötä muuttuneet
se ihme on kai vasta
oomme tänne selvinneet
ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: mehän ollan niin kuin nuo

kaksi vanhaa puuta...


Juha Tapio: suurenmoinen elämä

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Juuri näin käy kun tarpeeksi kauan elää yhdessä. Juuret kasvavat yhteen vaikka rungot ovat erillään. Myrskyt ja tuulet vahvistavat niin, että pysyy pystyssä kunnes tulee aika jättää tämä maa ja siirtyä iankaikkiseen iloon.
Opri

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiitos kauniista kommentista, Opri!

mm kirjoitti...

Ajelin eilen Turusta Poriin. Matkoilla surffailen radiokanavilla, joita en muuten löytäisikään. Tämä laulu Kaksi puuta oli kuulemma Iskelmän lista kakkossijalla jo toista viikkoa. Itse kuulin sen pari viikkoa sitten blogimaailmassa ensimäisen kerran. Silloin kolahti jo tuo viisaus, että parhaimmillaan se kaikki on juuri silloin, kun on tilaa kasvaa erillisinä puina, omana itsenään, juuret yhteen kietoituneina.