Free counter and web stats

sunnuntaina, lokakuuta 12, 2008

Kohtaamisia

Perjantai-iltana käynnistyi virallisesti Uskomaton ilta -kahvilan toiminta Paavalinkirkolla. Ilta oli mielestäni onnistunut. Toimittaja, tiedottaja ja kirailija Heli Karhumäki piti erittäin värikkään ja mielenkiintoisen alustuksen uskosta ja epäilystä. Yhteislaulut kajahtivat komeasti, kahvila tuikkuineen ja syksyisine somistuksineen näytti iltahämärässä viihtyisältä ja tarjoilutkin olivat mielestäni aivan maistuvia.

Valitettavasti ihmisiä ei ollut sen enempää kuin viime keväänäkään. Optimistina olin ajatellut, että syksyn suuri nuorten aikuisten projekti, jossa lähetettiin henkilökohtaista postia 10 000 20-30-vuotiaalle, saa uudet ihmiset ryntäämään iltoihimme. Lisäksi ajattelin, että vieraileva tähti saa ihmiset liikkeelle. Toisin kuitenkin kävi: illassa oli suunnilleen saman verran väkeä kuin kevään vetonaulattomissa illoissa.

Lauantaina olin töissä Kirkkohallituksen hääosastolla Kauneus-,terveys- ja häämessuilla. Siellä väkeä oli kuin pipoa. Hääosastolla väkeä oli sopivasti, kun taas toisilla osastoilla sitä oli ihan liikaa. En tiedä, kuinka paljon messuilla oli yhteensä väkeä, mutta taatusti tuhansittain. Ihmiset maksoivat 13 euroa sisäänpääsymaksua päästäkseen messuille.

Minusta on mukavaa olla töissä messuilla. Nautin siitä, että saan kohdata ihmisiä, harrastaa "small talkia", tarjota esitteitä ja luoda iloista kuvaa kirkosta. Sen sijaan minua ei kiinnosta ollenkaan vapaa-ajalla lähteä messuille. Luulajassa ja Vaasassa taisin käydä yksillä messuilla; kokemukset olivat lähinnä ahdistavia. En ole yksinkertaisesti messutyyppiä.

Messupäivän jälkeen mietin sitä, miten tämän päivän ihmisten elämä on monella tapaa pinnallista. Häävalmisteluissa ihmiset käyttävät suunnattomasti aikaa kauniiden kulissien luomiseen. Tarjotessani esitteitä parisuhdekursseista monet messukävijät kieltätytyivät niistä toteamalla, että heillä on ihan hyvä parisuhde. Hyvä niin! Viime viikolla kuulin kuitenkin Helka ja Markku Silventoisen opettavaisella parisuhdeluennolla viisauden, jonka mukaan hyvä voi olla parhaan vihollinen. Parisuhde voi syventyä ja muuttua loistavaksi silloin, kun puolisoissa herää halu nähdä vaivaa ja pureutua syvemmälle suhteessa.

Häämessujen tunnelmissa kävin vihkimässä yhden onnellisen hääparin. Matkalla törmäsin ulkomaalaiseen mieheen, joka pyyteli minua drinkkiseuraksi. Torjuvan vastauksen jälkeen aloin jutella miehen kanssa, ja loppujen lopuksi lupasin kutsua hänet tekstiviestillä seuraavaan Uskomaton ilta -kahvilaan. Úskon, että loppujen lopuksi tehokkain tapa tavoittaa ihmisiä on kutsua heitä henkilökohtaisesti mukaan. Täytyy nyt vaan taas ryhdistäytyä, tehdä hienoja flyereita ja kutsua ihmisiä 150%:lla innolla mukaan seurakunnan toimintaan. Tarjolla on laadukasta ohjelmaa pilkkahinnalla!

5 kommenttia:

pikkupappi kirjoitti...

Henkilökohtainen kontakti on varmasti paras tapa kutsua ihmisiä mukaan. Toi häähössötys on kyllä jännää. Kaiken sen keskellä toimituskeskustelu papin kanssa voi olla (pahimmassa tapauksessa) ensimmäinen kohta, missä mietitään, miksi oltiinkaan menossa naimisiin ja mitä lopulta on kaikkien hääkarkkien ja muun häslingin takana.

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiitos uskolliselle kommentoijalleni! Kommenttisi lämmittävät mieltä ihan oikeasti. Ruotsalaisella puolella olen tutustunut erityisiin parisuhdekursseihin, joita järjestetään naimisiin aikoville. En tiedä, olisiko siinä kirkolla saumaa luoda kontaktia nuoriin aikuisiin. Virtaa välillämme -konsepti on mielestäni hyvä, mutta joitakin kursseja voisi kohdentaa vielä selkeämmin tähän tarkoitukseen. Toisaalta parit ovat aika stressaantuneita ja kiireisiä jo nytkin häävalmisteluissa. Ehkä parempi ajankohta olisi häiden jälkeen. Kurssi voisi ehkäistä häiden jälkeistä masennusta...

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiitos uskolliselle kommentoijalleni! Kommenttisi lämmittävät mieltä ihan oikeasti. Ruotsalaisella puolella olen tutustunut erityisiin parisuhdekursseihin, joita järjestetään naimisiin aikoville. En tiedä, olisiko siinä kirkolla saumaa luoda kontaktia nuoriin aikuisiin. Virtaa välillämme -konsepti on mielestäni hyvä, mutta joitakin kursseja voisi kohdentaa vielä selkeämmin tähän tarkoitukseen. Toisaalta parit ovat aika stressaantuneita ja kiireisiä jo nytkin häävalmisteluissa. Ehkä parempi ajankohta olisi häiden jälkeen. Kurssi voisi ehkäistä häiden jälkeistä masennusta...

Anonyymi kirjoitti...

voisiko srk antaa vihki-Raamatun lisäksi pienen lappusen jossa osoite esim Katajan tms sivuille?
Tai jos moinen lappu katoaa niin joskus 6-18kk häistä lähettää kirje tms? ja jos vihkikirkkona ei olekaan oma srk niin kaipa tietotekniikan aikana moinen tiedonkulku ei olisi vaikeaa järjestää srkuntien välillä?

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiitos anonyymille kommentoijalle hyvästä vinkistä! Pitäisi varmaan meidänkin seurakunnassa miettiä kunnolla, mitkä olisivat hyviä tapoja tukea parisuhdetta. Ensi keväällä luultavasti Kotiryhmäverkosto järjestää seurakuntamme tiloissa parisuhdekurssin, jossa on ensin tunti paritanssia ja sitten tunti keskustelua parisuhteesta. Tänä syksynä menemme Vesan kanssa pitämään luennon samanlaiselle kurssille Espooseen. Täytyy pysyä ajassa kiinni ja etsiä uusia tapoja parisuhdetyöhön. Se on kaiken vaivan arvoista!