Free counter and web stats

perjantaina, heinäkuuta 31, 2009

Jumalan hoidossa

Tämän viikon Kotimaa-lehti yllätti myönteisesti hengellisyydellään. Kansi kirkui "Henki uudistaa" mainostaen Hengen uudistus kirkossamme -liikkeen kesäpäiviä, jossa minäkin olen huomenna lasten ohjelmaa vetämässä. Sisäsivuilla oli samasta tapahtumasta etukäteisinfona lähes aukeaman juttu otsikolla "Karismaattisuuden peikko pienentynyt". Siinä kerrottin Hengen uudistuksen toiminnasta ja sivuttiin myös New Wine -verkoston toimintaa.

Lehdessä oli kuitenkin kaksi artikkelia, jotka puhuttelivat minua vielä paljon enemmän. "Minun rukoukseni" -sarjassa 20-vuotias lastenohjaaja ja gospelmusiikkia soittava Toni Hämäläinen kertoi siitä, miten hän löysi tiensä Jumalan luokse. Hän oli yöllä laskeutunut köyden avulla viemäriin ja tajunnut sitten jääneensä loukkuun. Pelon keskellä hän oli huutanut hädissään: "Jeesus auta! Jos haluat käyttää minua työssäni, pelasta minut." Jeesus oli kuullut totisesti rukouksen. Toni oli herännyt kadulla sen jälkeen kun kello kolme yöllä rullaluistellut ohikulkija oli hänet noukkinut viemäristä ylös. Toni meni seurakuntaan ja piti Jumalalle antamansa lupauksen. Hänestä tuli lastenohjaaja, joka rukoilee kerholaistensa puolesta sekä turvaa kaikessa Jumalaan. Hänen elämänsä on täynnä pieniä Jumalan ihmeitä!

Vielä koskettavampi artikkeli "Jumalan valovoimaa" kertoi 46-vuotiaasta taiteilijasta, Helena Hietasesta, joka oli sairastanut kolme kertaa syövän. Helenan elämään oli kuulunut myös muita rajuja taisteluja; hän oli menettänyt sisarensa vain 26-vuotiaana syöpään sekä joutunut luopumaan ajatuksesta saada oma tytär, koska heidän suvussaan on tuntematon geenivirhe, jonka vuoksi myös äiti sairastui Helenan kanssa samoihin aikoihin syöpään. Lisäksi Helena on joutunut jäämään sairaseläkkeelle ja jättämään oman taiteilijauransa sairauden vuoksi.

Kaiken tämän kokenut nainen ei ole kuitenkaan lehtijutun perusteella katkera. Kipujen ja pelkojen keskellä hän on saanut apua rukouksesta, jota hän kutsuu rauhoittavaksi lääkkeekseen. Helena löysi myös oman paikkansa seurakunnasta Alfa-kurssilla, jossa koki lämmintä yhteisöllisyyttä ja oppi taas luottamaan Jeesuksen antamaan turvaan:"Rukouksen ansiosta olen tuntenut, että vaikeuksissakin on ollut johdatusta, ikään kuin minusta olisi koko ajan pidetty huolta. Löysin uskoni uudestaan, olen saanut elää näinkin pitkään, eikä etäispesäkkeitä ole toistaiseksi löytynyt. En tiedä, paranenko koskaan, mutta voin luottaa siihen, että Jumala pitää huolen silloinkin, jos sairaus etenee."

Helena kertoi artikkelissa myös peloistaan, joihin hän on saanut apua Jumalalta:
"Minulla oli niin kova kuolemankauhu, että tärisin sisäisesti. Kun rukoilin itseäni rentouttaakseni, sain mieleeni kuvan. Tunsin sysimustan pimeyden repivän ja yrittävän nujertaa minut. Näin, kuinka kohdalleni laskeutui ylhäältä juuri minun kokoiseni valopylväs. Sain sisäiset sanat, jotka rauhoittivat minua: pidä tästä valosta kiinni, niin selviät." Jumala on myös kehottanut Helenaa kertomaan taideteosten kautta valosta ja Hänestä. Hän kokee olevansa "uskon lobbari", joka kertoo taiteilija- ja ystäväpiirissään avoimesti uskostaan. Taide ei ole enää hänelle itseisarvo, vaan väylä käsitellä kokemuksia Jumalasta ja uskosta.

Tämä kesäloma on ollut minulle rukousten loma. Ystävien ja tuttavien rukouspyynnöt ovat laittaneet minut etsimään entistä useammin ja enemmän Jumalan läheisyyttä ja läsnäoloa. Olen tietoisesti käyttänyt enemmän aikaa rukoukseen enkä ole katunut sitä. Toisten puolesta rukoileminen ei ole raskas taakka, vaan hieno mahdollisuus, joka vie myös rukoilijaa lähemmäs Jumalaa. Olen saanut taas kerran ihmetellä sitä, miten Jumala ihan oikeasti kuulee rukoukset ja vastaa niihin.

Iloitsen myös niistä lukemattomista kohtaamisista, joita lomallani on ollut. Olen saanut rakkaiden sukulaisten ja ystävien lisäksi tavata ystäviä, joita en ole tavannut moneen vuoteen. Koen, että kaikki tapaamisetkin ovat olleet suuria Jumalan lahjoja. Kiitos Herralle!


Hilja Aaltosen rukouskirja, s.120:

"Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta, ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa." 1. Joh. 4:18

Herra, anna minun kokea sellainen siunaus tällä hetkellä, että minun ei tarvitse levittää pelkoa toisiin ihmisiin, vaan että voin olla Jumalan ihminen, joka tuntee olemuksessaan: minua suojaavat Jumalan voimakkaat käsivarret, ja minun käteni on laskettu elävän Jumalan käteen. Aamen.



9 kommenttia:

finkinja kirjoitti...

Kiitos lämpimästä postauksesta:)

Herttuanmäen elämää kirjoitti...

Kiitokset. Tuo rukouksen voima on ihmeellinen itsekin kun sairastuin syöpään pari vuotta sitten tunsi sen voiman jonka se antoi. Oman että toisten rukoukset. Sen avulla on jaksanut mennä eteenpäin.

Anu kirjoitti...

Samaa mieltä finkinjan kanssa.

Itselläni on Kotimaa tällä hetkellä nukutuksessa, mutta nuo mainitsemasi artikkelit pääsen varmasti jossain kohtaa lukemaan.

Eilen luin itse hieman aihetta sivuavaa kirjaa, joka kosketti, puhutteli, avasi näkökulmia: Viikkoja, kuukausia. Reko ja Tina Lundán. 2006. 184 s. WSOY. Erittäin lämmöllä suosittelen tuota kirjaa! Se oli itselleni hyvä, joskin myös rankka, lukukokemus. Hivenen enemmän ymmärrän nyt kuitenkin taas muutamien kanssaihmisteni elämää taisteluineen.

Anonyymi kirjoitti...

ihana ja lämmin kirjoitus! kiitos!

Leen@ kirjoitti...

Hei Elina

Minäkin kirjoitin blogissani aivan samasta artikkelista, lainasin jopa samoja sanoja kuin sinä. Ihanaa ja rohkaisevaa luettavaa! Kotimaa antaa nykyään paljon eväitä ihmisen arkeen eikä keskity vain kirkolliseen tiedottamiseen.

Anonyymi kirjoitti...

Löysin blogisi hiljattain, ja nyt se on suosikeissani:)
Ihanasti kirjoitat, herättelet ajattelemaan monia asioita tässä lapsiperheen arjen keskellä. Helposti Jumalan kasvojen eteen hiljentyminen unohtuu ja jää arjen jalkoihin, vaikka sitä nimenomaan tässä arjessa tarvitsisi. Ja todella, toisten puolesta rukoileminen ei ole taakka vaan siunaus, jonka avulla pääsee itsekin lähemmäksi Jumalaa. Kiitos ihanasta kirjoituksesta!=)
terveisin Johanna

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiitos, finkinja, rohkaisusta!

Hienoa kuulla Anna, että rukous on auttanut sinuakin.

Kiitos Anu! Minun täytyisi ottaa tuo kirja lukulistalleni. Varmasti antaisi taas lisäymmärrystä sairaiden ja surevien kohtaamiseen.

Kiitos, suurellasydämellä!

Tervetuloa, Leen@ kommentoijakseni. Olipas hauska sattuma, että lainasimme samoja kohtia! Koskettavaa!

Tevretuloa, Johanna, blogini lukijaksi ja kommentoijaksi! Ihana kuulla, että olet saanut jotain kirjoituksistani itsellesi. Tänä viikonloppuna vakuutuin taas entistä enemmän siitä, kuinka suuri Jumalamme on ja mikä voima on rukouksessa.

Anonyymi kirjoitti...

Viikkoja, kuukausia -kirja löytyy meidän kirjahyllystä. Tervetuloa lainaamaan!
Anna

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiitos paljon, Anna! Voisinkin lainata sen heti perjantaina? Vastalahjaksi tuon lupaamani sisustustavaran + hepparepun sekä sen sisällön. Hyvä diili :)!