Haikeita pyhäinpäivän tunnelmia

Pyhäinpäivässä on jotain kaunista ja herkkää. Muistan lapsuudestani pyhäinpäivän kauniit iltakirkot, joissa laulettiin haikeita virsiä ja sytytettiin kynttilät sinä vuonna kuolleiden seurakuntalaisten muistoksi. Pimeässä syysillassa kynttilämeri kirkon etuosassa näytti kauniilta ja lohduttavalta. Virsien sanoma muistutti siitä, miten taivaassa on kaikki paljon paremmin. "Ei he enää itke siellä, niin kuin tiellä itkivät he kulkeissaan. Täällä painoi synnin taakka maahan saakka, taivaassa ei milloinkaan." (Virsi 146:2)

Muistan lapsuudestani erityisesti kaksi pyhäinpäivää. Ensimmäinen muisto liittyy pettymykseen siitä, kun en päässyt mukaan iltakirkkoon sillä kerralla, kun mummoni muistolle sytytettiin kynttilä Ylitornion kirkossa. Olimme olleet koko päivän mummolassa ja minä olin mennyt käymään kylässä serkkuni luona. Vanhempani luulivat, etten halunnut tulla mukaan kirkkoon, vaan leikkiä rauhassa serkun luona. Minusta tuntui surulliselta, etten saanut olla suvun kanssa yhdessä kuuntelemassa rakkaan mummon nimeä ja katsomassa sitä, kun hänelle sytytettiin muistokynttilä.

Seuraavana pyhäinpäivänä sain olla kotikirkossani Pellossa. Ennen pyhäinpäivän hartauden alkua pappani sai kirkossa sairaskohtauksen, ja hänet vietiin ambulanssilla terveyskeskukseen. Korkean kirkonmäen kipuaminen oli käynyt vanhan miehen sydämelle. Tilanteen dramaattisuudesta huolimatta isäni pystyi toimittamaan normaalisti iltakirkon: puheet pidettiin, kynttilät sytytettiin ja virret veisattiin.

Iltakirkon jälkeen äiti kertoi minulle, että pappa oli kuollut. Niinpä en juossutkaan kirkosta pimeällä kotiin, vaan menin ämmin ja papan luokse. Muistan sen, miten halasin ämmin kanssa. Hän oli mielestäni ihmeellisen rauhallinen. Siinä hetkessä tuntui hyvältä, että lähellä oli sukulaisia. Yhdessä itkimme ja juttelimme illan tapahtumista. Ainakin jotkut aikuisista menivät myös katsomaan papan ruumista terveyskeskukseen.

Tänään en ole poikkeuksellisesti ollit töissä pyhäinpäivänä. En ajatellut mennä edes iltakirkkoon enkä käymään haudalla, koska rakkaiden ihmisten haudat ovat monien satojen kilometrien päässä. Kaikesta huolimatta minulla on ollut hyvä pyhäinpäivä. Olen nauttinut lasten kanssa sisältä päin uskomattoman kauniista ja aurinkoisesta syysilmasta, leikkinyt duploilla, jutellut lasten kanssa, tehnyt ruokaa, lukenut raamatuntekstejä ja hartauskirjoituksia pyhäinpäivään liittyen sekä kuunnellut kyynel silmäkulmassa Samuli Edelmannin virsilevyjä ja Mikko Salmen haikeita surusäveliä. Illalla aion vielä sytyttää lasten kanssa kynttilöitä ja muistella menneitä sukupolvia.

Pyhäinpäivään ei liity ainoastaan omien rakkaiden ja muiden kristittyjen kuolleiden muistelu. Pyhän toisena kirkollisena aiheena on kaikkien pyhien päivä. Pyhäinpäivänä mietititään pyhimyksiä ja muita ihmisiä, jotka ovat olleet esikuvallisia Jeesuksen seuraajina. Löysin suosikkirukoskirjastani "Bönboken -tradition och liv" kauniin ajatuksen: "Låt mig bli till välsignelse för någon". Vapaa käännös voisi olla :"Auta, että minä olisin siunaukseksi jollekin ihmiselle". Toivottavasti minä ja sinä voimme olla jo täällä maan päällä Jumalan pyhiä ihmisiä, jotka rakkaudella ja rukouksella tuovat toisten ihmisten elämään iloa, toivoa ja siunausta.