Oman perheen syystalkoot

Tänä syksynä olen nauttinut jotenkin erityisen paljon luonnon kauneudesta, tai ainakin minusta on tuntunut siltä. Ruskan väreissä lostavat puut ja pensaat ovat tehneet minut iloiseksi ja onnelliseksi sekä kävellessäni töihin, kuskatessani lapsia harrastuksiin että tuijottaessani keittiön pöydältä olohuoneen takana avutuvaa metsämaisemaa. On ihana asua lähellä luontoa!

Tänä syksynä minua on harmittanut se, että perheellämme on ollut niin vähän yhteisiä vapaapäiviä. Periaatteessa minulla ja Miehellä pitäisi olla joka viikko kaksi yhteistä vapaapäivää ja koko perheellä yksi yhteinen vapaapäivä. Käytännössä tänä syksynä vapaapäivämme ovat menneet vinkin vonksin niin, ettei yhteisiä vapaapäivä ole oikein ollut. Asian hyvä puoli on ollut siinä, että jompikumpi vanhemmista on ollut lasten kanssa aina viikonloppuisin.

Eilen meillä oli kauan odottamani koko perheen yhteinen vapaapäivä. Ehdotin miehelle, että lähtisimme aamupäivällä metsäretkelle, kun iltapäiväksi oli tiedossa serkkutapaaminen. Miehellä oli kuitenkin parempi, ja ennen kaikkea hyödyllisempi, ehdotus: pihatalkoot.

Vähän aikaa sitten luin lehdestä, että taloyhtiöiden pihatalkoot ovat kriisissä. Asukkaat eivät ole enää innostuneita käyttämään vapaapäiviään tai -iltojaan yhteisen pihan kunnostukseen ja yhdessäoloon naapureiden kanssa. Yhä useammassa paikassa talkoot onkin korvattu rahalla: monissa taloyhtiöissä talkoot hoidetaan muutaman uskollisen puurtajan voimin.

Meidän talkooväkemme oli ihmeen innokasta sitten, kun olimme saaneet kyörättyä sen ulos. Houkuttimena ei käytetty riihikuivaa rahaa, vaan tehtävälappuun saatavia rasteja. Viime viikolla aloitimme nimittäin taas kerran lasten pyynnöstä rastien keräämisen tehtävälistaan. Lupasin tasapuolisesti, että kaikki talkoisiin osallistuvat saavat lappuunsa kolme rastia. Se kuulosti talkoolaisista houkuttelevalta!

Työnjako tapahtui taitojen ja voimien mukaan. Mies puuhasteli vaativammissa puutarhatöissä, minä ja Esikoinen haravoimme, kun taas pienempien lasten tehtävänä oli kerätä pihalta pois kaikki ylimääräinen tavara. Minä nautin täysin siemauksin haravoimisesta kauniissa syysilmassa. Tunsin itseni NIIN keski-ikäiseksi, kun oikeasti en olisi voinut keksiä mukavampaa puuhaa kuin rapsuttaa oman pihan maata auringonpaisteessa koko perheen touhutessa ympärillä. Olin heti vakuuttunut siitä, että pihatalkoot voittavat syysretken mennen tullen, koska kaikille on sopivaa tekemistä eikä tarvitse miettiä eväitä ja muuta sellaista rasittavaa.

Pihatalkoomme olivat onnistuneet kokonaisuudessaan työpanoksensa suhteen, kun taas yhteishengen vahvistaminen jäi hieman heikoksi lasten suhteen. Jokainen pieni talkoolainen suurenteli oman osuutensa merkitystä ja vähätteli sisarustensa aikaansaannoksia. Merkittäviä tappelunaiheita olivat esim. se, kuka omisti pihalta löytyneet jääpalat sekä se, kenen tehtävä oli viedä naapurinlasten leikkikalut heidän pihalleen. Käsirysyn jälkeen osa talkooväestä piti siirtää sisätiloihin parantamaan energiatasapainoaan ja samalla etsimään iloisempaa lauantai-ilmettä.

Minä jatkoin haravointia siihen asti, että Mies oli valmistanut ruoan koko talkooväelle. Ja olin kaikesta huolimatta sitä mieltä, ettemme olisi voineet viettää lauantaiaamupäivää yhtään mukavammalla tavalla!