Free counter and web stats

perjantaina, huhtikuuta 20, 2012

Toisten vaate- ja kenkäkaapilla

Kuopuksemme on siinä vaiheessa, että hän nauttii suunnattomasti toisten kengillä kulkemisesta. Hänellä on melkein aina jalassaan liian suuret kengät, joissa hän varmaan tuntee olonsa isoksi ja upeaksi. Hän pukeutuu mielellään myös isojen sisarusten pipoihin ja hanskoihin, kun ei vielä saa itselleen muita vaatteita puettua. Kaikista ylpeimmältä hän kuitenkin näyttää silloin, kun kulkee ympäriinsä isän salkku kourassa. Selvästikin hyvin tärkeä mies!

Minä pidin valtavasti lapsena äidin ja siskon vaatteiden kokeilemisesta. Kasvoin kuusihenkisessä perheessä, minkä vuoksi olin todella harvoin yksin kotona. Lempiharrastukseni talon ollessa tyhjänä oli pukeutua äidin vaatteisiin. Se oli minusta hauskaa ja jännittävää puuhaa nimenomaan silloin, kun sain olla yksin. Toki sain kokeilla vaatteita muiden läsnäollessakin, mutta siinä ei ollut samanlaista hohtoa. Ehkä pääsin paremmin eläytymään vaatteiden tunnelmaan, kun kukaan ei häirinnyt kommenteillaan tai näkemyksillään.

Maaliskuisella Pelloon suuntautuneella hiihtolomallamme kokeilin taas äidin vaatteita hänen lukiessaan jotain samassa huoneessa. Ihailin sitä, miten ajattomia, laadukkaita ja hänen tyylisiään vaatteet olivat. Monet vaatteet näyttivät kuin uusilta, vaikka olivat palvelleet jo vuosia, jopa vuosikymmeniä. Kokeilin joitakin vaatteita, mutta äidin vaatteet eivät vieläkään sopineet minulle. Vaikka olemme suunnilleen samanpituisia, olemme vartalotyypiltämme sen verran erilaisia, että näytän kamalalta äidin vaatteissa. Saan välittömästi aivan kuin 15 kg lisäpainoa, mikä ei tietenkään ole kovin imartelevaa. Sen vuoksi kehotin äitiä ottamaan käytöstä poistuneet laadukaat vaatteet joskus mukaan Etelä-Suomeen, jotta voisimme viedä ne jonnekin hyvälle kirpputorille. Niistä voisi olla vielä iloa jollekin vintage-muodista innostuneelle.

Viime aikoina olen ollut riemuissani siitä, että voin käydä perheenjäsenteni kaapeilla. Olen lainannut Neidin  seeprasaappaita kuraiseen puistoon. En nimittäin omista kumisaappaita, koska inhoan niiden käyttämistä. Neidin kumisaappaat ovat nyt muuttaneet vanhentunutta käsitystäni kumppareista. Ne ovat aivan ihanat!




Hiihtolenkeillä olen puolestaan käyttänyt Esikoisen suksia, kenkiä, sauvoja ja välillä jopa hiihtohousujakin, kun Esikoinen tarvitsi kisoihin minun vetoketjullisia housujani. Tänään vein mennessäni zumbaan lapset Kids Action Nightiin ja jäin sinne hetkeksi, koska ohjelman alussa Neidin tanssiryhmä esiintyi. En löytänyt omasta vaatekaapistani mitään sopivaa päällepantavaa jumppavaatteiden kanssa, minkä vuoksi turvauduin teinin huppariin. Se päällä tunsin itseni nuoreksi ja raikkaaksi. Odotan innolla Neidin kasvamista, jotta voisin välillä lainata hänen vaatteitaan. Hän on nimittäin perheemme ehdoton tyylilyyli!


7 kommenttia:

kissa-akka kirjoitti...

Näitä on niin kiva lukea, vaikka aiheena ei olekaan kissa :)

LS kirjoitti...

Minäkin jo katson perään, millaisia kenkiä 11 v. ostaa, ja haaveilen niiden loppukäyttämisestä kunhan ne jäävät hänelle pieneksi. Tosin pari viikkoa sitten ostetut tennarit näyttävät nyt jo sen verran loppuunkäytetyiltä, että niitä en ainakaan halua :-(.

Elina Koivisto kirjoitti...

Kissa-akka: Kiitos palautteestasi! Minäkään en ole varsinainen kissaihminen, mutta luen oikein mielelläni teidän seikkailuistanne :)

LS: Kätevää! Voit ostaa yksitoistavuotiaalle vähän kalliimpiakin kenkiä, kun tiedät niille olevan mainoiota jatkokäyttöä :)

-Tiina- kirjoitti...

Tsao!
Minulla on visio, että kymmenen vuoden päästä meidän koko naislaumamme kierrättää samoja vaatteita. Visiossa minä voin kulkea lasteni pillifarkuissa, siis mahdun niihin suit sait. Lainaamme toistemme kenkiä, paitoja, koruja ja stailaamme toisemme. Sitten voin vielä riekkua lasteni mukana kylillä, diskoissa ja ostareilla...
Vuosi sitten pääsiäisenä tulin Reetan kanssa sairaalasta kotiin, tiellä meni paljetit ja satiinit välkkyen lauma trulleja. Kas kummaa kaikki mustat ryysyt oli kaivettu minun kaapistani. Ilmeisesti munulla on aika noiduttu maku, hyväkö vaiko huonoko, sitä en tiedä. Siellä meni mun biletyskuteet kumppareiden kanssa ravassa venyen.

Aurinkoista päivää perheellesi!

Tiina

Elina Koivisto kirjoitti...

Hyvä suunnitelma: käytännöllistä, kätevää, edullista ja ennen kaikkea hauskaa!!!

mm kirjoitti...

Kuopuksenne kuvasta huomasin, että en ole käynyt täällä pitkään aikaan. Mukava huomata, että taas päivität tätä nopeammassa tahdissa. Tulen tänne siis tiheämmin :)

Kävin "ravistelemassa" tietokonettamme ja löysin sieltä tallentamani viestin sinulle vuodelta 2007, blogiurani alusta, jolloin olin haastanut sinut mukaan yhteen haasteeseen. Vastauksesi varmaan sopii tämän kirjoituksen kommenttiin: http://koivistonperheen.blogspot.com/2007/09/vastaus-haasteeseen.html

Aika kuluu todella nopeasti. Meilläkin Esikoisen ja Miniän esikoinen on jo saavuttanut äitinsä koon ja tainnut jo mennä ohitsekin... Käypä lukemassa Raision seurakunnan äitipapin kolumni...
http://www.raisionseurakunta.fi/content/lapsi-vai-nuori-siinäpä-vasta-pulma
(Tämän sivuston merkkikoodaus bloggerissa saattaa häiritä tuota linkkiä, joten ä:n kanssa voi joutua seikkailemaan...)

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiitos viestistä!!! Aika kuluu todella nopeasti :) Olen yrittänyt taas tiivistää blogin päivitystahtia. Mukava, että tulet toistekin. Täytyy käydä tutustumassa äitpapin kolumniin!