Lääkettä Euroopan taantuvaan kristillisyyteen?

Sana-lehden viimeisimmässä numerossa oli artikkeli Euroopan kutistuvasta kristillisyydestä. Viimeisen sadan vuoden aikana kristittyjen määrä on puolittunut Euroopassa. Tähän liittyen löysin mielenkiintoisen tutkimuksen, joka oli tehty Iso-Britanniassa ja Irlannissa vuosina 2003-2004 (http://www.churchsurvey.co.uk). Tarve tälle tutkimukselle oli noussut siitä, että kirkkoon kuuluminen Englannissa oli pudonnut 27 % vuodesta 1980 vuoteen 2000. Kaikkiaan 14 000 ihmistä vastasi tähän ekumeeniseen tutkimukseen, ja he kertoivat miksi he luopuvat kirkossa käymisestä tai kirkosta kokonaan.

Hämmästyttävää oli, että 91 % antoi vastaukseksi hyvin samanlaisia syitä kirkkoon pettymiseensä. Nämä pettymykset voidaan tiivistää viiteen asiaan, joissa vastaajat odottavat kirkoilta uudistusta.

1. Jumalaan uskomisen ja kristinuskon perusteet.
Monien vastaajien kokemus oli, etteivät he olleet saaneet oppia kirkoissa mitään siitä, miksi Jumalaan uskomisessa olisi järkeä ja mieltä. He kaipasivat lisää apologetiikkaa löytääkseen perusteita uskolleen, mm. sille miksi Jumala on olemassa ja luominen on välttämätön.
(Olen itse rakentanut jo pitkään rippikouluopetukseni niin, että lähdemme näistä perustavista kysymyksistä liikkeelle ja käytämme niihin reilusti aikaa. Tämä on varmasti ollut järkevä satsaus.)

2. Jumalan pyhyyden kaipuu
Vastaajat kaipasivat Jumalan pyhyyden esille tuomista kirkoissa. Heidän kokemuksensa mukaan kirkkojen julistuksessa Jumalan pyhyydestä ei juurikaan puhuta, vaan Jumala on sellainen, joka ei vaadi eikä edellytä mitään. Jumalaa ei tarvitse ottaa huomioon, mutta Hänet voi kutsua hätiin tosipaikan tullen. Elämäntavallakaan ei ole mitään merkitystä, koska Jumala rakastaa joka tapauksessa. Tämän julistuksen sijaan vastaajat kaipasivat enemmän puhetta Jumalasta, joka kutsuu parannukseen, kääntymykseen ja elämään jossa näkyy Jumalan seuraaminen. Vastaajat toivoivat myös kirkon toimimista suoraselkäisesti kansakunnan omanatuntona.

3. Jumalanpalvelusten laatu
Jumalanpalvelusten laatua kritisoidessa vastaajat olivat keskittyneet erityisesti seuraaviin asioihin:
a) Jumalanpalvelusten toimittamiseen ei paneuduta eikä panosteta.
b) Liturgia. Uudet liturgiat eivät ole onnistuneet houkuttelemaan nuorempaa väkeä kirkkoon. Musiikki koetaan vanhanaikaiseksi. c) Saarnoissa jäädään liian usein Raamatun aikaan, eikä päästä siihen, mitä tämä merkitsee meidän aikanamme. Saarnoissa kaivataan olevan vastauksia ajankohtaisiin kysymyksiin.
d) Yhteyden kokemisen tarve, jotta voisi tuntea kuuluvansa johonkin. Yhteyden kokemisen tarve korostuu tänä aikana, jolloin on paljon särkyneitä perhe- ja ihmissuhteita

4. Seurakunnan profeetallisuus.
Tätä piirrettä, joka näkyy erityisesti lopunaikojen ja Kristuksen toisen tulemisen esillä pitämisenä, korostivat erityisesti vapaista suunnista tulevat vastaajat.
Kristuksen toisen tulemisen esillä pitämisen koettiin tuovan rauhaa ja turvaa huolestuttavien maailman tapahtumien keskellä.

5. Kotikäynnit ja sielunhoito
Kotikäyntien vähenemisellä nähtiin olevan suora yhteys kirkossakäynnin hiipumiseen. Vastaajat kaipasivat henkilökohtaista yhteyttä seurakuntaan ja erityisesti sen työntekijöihin.

Tutkimuksen tulokset olivat mielenkiintoisia ja uskon, että tästä on paljon opittavaa myös meidän seurakunnissamme, vaikka elämmekin erilaisessa tilanteessa ja kulttuurissa.

Vesa