Terveisiä Pellon mummilasta, kesäparatiisistamme! Täällä Tornionjoen rantatörmällä kelpaa lomailla: maisemat ovat uskomattoman kauniit, ilmat eteläeurooppalaisen lämpimät (+27 monena päivänä), lapsille löytyy paljon kavereita ja hotellipalvelu on ensiluokkaista. Hotellin suurena bonuksena ovat vielä valtavat kirjavalikoimat. Joka vierailulla täältä löytyy kirjaimellisesti kasapäin uusia, kiinnostavia kirjoja. Iltani ovat venyneet pitkiksi mielenkiintoisten opusten parissa ja päivät olen kulkenut paikasta toiseen kirja kädessä, silloin kun en ole ollut ystäviä tai sukulaisia tapaamassa. Vesan eilinen saapuminen paikkakunnalle on kyllä kummasti hidastanut lukutahtia...
Tämän loman paras lukukokemus on ollut Kati Kemppaisen "Auringon varjot", jossa kerrotaan elävästi lähetystyöntekijäperheen arjesta Tansaniassa. Erityisesti minua puhutteli se, miten konkreettista Jumalan läsnäolo on tansanialaisessa elämässä. Kiehtovaa oli myöskin lukea kirjoittajan syvällisiä hengellisiä oivalluksia. Tässä pieni katkelma pureskeltavaksi (s.114):
"Hengellinen kylmyys on mukavaa ja harmitonta. Se ei satu. Jos emme koekaan kovin paljon iloa hengen asioista, emme myöskään koe kipua. Olemme nähneet ja kuulleet kaiken, tiedämme mitä Sanassa lukee, ja mitä kirkko opettaa. Ei mitään uutta auringon alla. Tämä on aika miellyttävä olotila: joe emme koekaan Jumalan läsnäoloa, kipukaan ei tunnu. Kun tuli on sammunut, ei se myöskään polta.
Jos taas pyydämme tulta, helppous ja mukavuus on mennyttä. Kun tapaan sellaisen ihmisen, joka on toisille kuin kipinä pimeydessä, huomaan, että tuo Jumalan läsnäolon säteily nousee jostain hyvin syvästä ja tuskaisesta haavasta. Kun tuon säteilyn alkuperä paljastuu, se on aina jotain joka koskee. Tuli polttaa, erityisesti se polttaa sitä, jolle se on annettu kannettavaksi. Kun tulet eläväksi jälleen, alat kokea enemmän tuskaa, - mutta yhtäkkiä näetkin selvemmin, tunnet enemmän ja näet enemmän Jumalan työtä itsessäsi.
Jaakobinpainin arvoinen kysymys on, kuka meistä haluaa tätä - suostumista Jumalan työn kohteeksi ja suojeluksen alle. - - - Jumalan suojelukseen suostuminen on luopumista omasta turvallisesta pesästä ja astumista ulos avaralle paikalle, jossa tuuli pieksää ja sade runtelee, mutta jossa on myös tilaa Jumalan hoitaa meitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti