Free counter and web stats

sunnuntaina, helmikuuta 18, 2007

Tahdotko ottaa tämän naisen?

Tahdotko ottaa tämän naisen? kysyi pappi minulta.
Sitten sai jo suudella.
Tahdoin sua enemmän kuin koskaan.
Tunnet minut parhaiten, näät mun rikkinäisyyden.

Tänään olet kaunis, kauniimpi kuin koskaan.
Taivaan kansi paikallensa kiinni kolahtaa.
Tänään olet kaunis, kauniimpi kuin koskaan,
sulle sydämeni tahdon sulattaa.

Näin lauloi poppipappi Mikko Salmi viime torstaina Vaasan kirkossa Tilkkutäkki-yhteislauluillassa. Paikalla oli mukavasti väkeä, yli 200 henkilöä. Kaikkein ilahduttavinta oli se, etten tuntenut kovinkaan monta joukosta. Toisin sanoen tilaisuus veti mukaan niitä seurakuntalaisia, jotka eivät istu kirkonpenkissä joka sunnuntai. Ikähaitari oli vauvasta vaariin, mutta suurin osa yleisöstä oli nuoria naisia.

Olin kehittänyt viime syksyistä onnistunutta formaattia monipuolisemmaksi. Mikon lisäksi riparilauluja esitti ja laulatti seurakuntamme loistava kanttori, yläkerran naapurimme Katariina, joka on tehnyt oopperauraa Saksassa, sekä seurakuntaan viime syksynä perustettu nuorisokuoro ynnä houseband. Voitte vain kuvitella, miltä kuulosti Vaasan kirkossa taitavan oopperalaulajan esitykset "Särkynyt saviruukku" ja "Amazing Grace". Katariinan laulaessa oli moni kaivanut nenäliinat esiin!

Tänään sain olla Mikon laulun tunnelmissa oikein konkreettisesti: olin katsomassa työni puolesta kauniita morsiamia ja komeita sulhoja häämessuilla kaupungintalolla. Katariinan kanssa kerroimme ennen jokaista hääpukunäytöstä vihkimiseen liittyvistä jutuista. Ensimmäisellä kerralla tällaisella rutinoituneellakin esiintyjällä käsi alkoi täristä. Kokeilepas itse mennä oudolle SUURELLE lavalle, jossa lamput helottavat naamallesi aivan täysillä, ja sali on täynnä ihmisiä. Tuhat ihmistä Vaasan kirkossa on paljon miellyttävämpi kokemus; on ainakin lukupulpetti turvana!

Onneksi olimme tehneet Katariinan kanssa hyvän käsikirjoituksen. Kyselimme toisiltamme ns. tyhmiä kysymyksiä, joita hääparit voivat esittää. Raflaavimmassa kysymyksessä Katariina kysyi minulta, miten voi ehkäistä uutta tautia nimeltään "häiden jälkeinen masennus". Siinä oli minulla loistava tilaisuus mainostaa seurakunnan parisuhdetyötä sekä puhua siitä, miten hääjuhlasta ei kannata tehdä liian suurta stressinaihetta.

Itse olen hyvin kiitollinen siitä, että menimme naimisiin köyhinä opiskelijoina ja ensimmäisinä kaveripiiristämme. Meillä ei ollut mitään paineita järjestää täydellisiä häitä. Säälittävää on lukea nettipalstoilta morsiamista, jotka hermoilevat sitä, etteivät ole vielä pystyneet päättämään häiden lautasliinojen väriä. Ja häihin on aikaa vaatimattomat 1,5 vuotta!!! Ulkoisiin puitteisiin voidaan satsata vaikka kuinka paljon aikaa, vaivaa ja rahaa, mutta usein häiden sisältöön tutustuminen ja parisuhteeseen panostaminen jäävät liian vähälle. Ja sitten kaikki ovat hermoraunioina hääpäivänä ja häiden jälkeen masentaa, kun kaikki ei ollutkaan täydellistä! Itse en ole kyllä onneksi tavannut tällaisia morsiamia, vain kuullut juttuja. Toivottavasti ne ovat vain urbaaneja legendoja.

Oli ilo olla häämessuilla patsastelemassa! Minusta on aina yhtä upeaa edustaa seurakuntaa tavallisten ihmisten parissa. Aloin melkein jo haaveilla virasta ostoskeskuksessa; voisi vain tulla vähän kalliiksi : ) Katariinan kanssa olimme oikein yli-innokkaita. Kukaan ei voinut mennä ohitsemme saamatta mukaansa ABC-perhelehteä ja kuulematta esitelmää siitä, miten seurakunnan parisuhdetyössä hyvästä parisuhteesta voi tulla vieläkin parempi. Onpa mielenkiintoista nähdä, tuleeko Virtaa välillämme -kurssille ja Rakkauden iltajuhlaan yleisöryntäys. Vesan kanssa olemme isäntäparina ja miniluennon, "Erilaisina yhdessä", pitäjinä kyseisessä juhlassa. Vesa on antanut saman lupauksen kuin aikoinaan ennen häitämme: hän lupaa tulla paikalle. Suunnittelu taitaa jäädä minun vastuulleni, mutta ei haittaa. On aina yhtä jännittävää kokeilla jotain uutta!
Elina

Ei kommentteja: