Enkeleitä, onhan heitä!

Mikkelinpäivän nukketetatteri, jonka esitimme tänään Paavalinkirkossa

Emma: ”Enkeleitä,onhan heitä, eivät ne minua koskaan heitä. Polku saa kadota ja yö saa tulla, nukkua toiset ja turva on mulla...”

Joonas: Onks sun ihan pakko laulaa? Mulla sattuu korviin toi sun kiljuminen enkä voi yhtään keskittyä lukemaan Aku Ankkaa.

Emma: Mun pitää harjoitella. Mene lukemaan Aku Ankkaa omaan huoneeseen tai saunaan tai vaikka vessaan.

Joonas: Just joo, katotaan, kuka tässä menee saunaan. MUMMO, TUU TÄNNE. Emma kiljuu niin, etten mä voi keskittyä ollenkaan mun Akkariin.

Mummo: No, mikäs täällä nyt on hätänä?

Joonas: Emma tahallaan ärsyttää. Laulaa jotain lapsellista enkelilaulua niin kovaa, etten mä pysty yhtään lukeen Aku Ankkaa. Se tuli tänään ja mä haluun lukea sen NYT.

Emma: Mä vaan harjoittelin kuoroesitystä ja Joonas hermostui siitä. Kuoronjohtaja sanoi, että meidän pitää harjoitella kotona, kun se mikkelinpäivän perhekirkko on jo ensi viikolla.

Joonas: Mikkelinpäivän perhekirkko, ai lähdetkö sä Emma oikein Mikkeliin esiintymään?

Emma: Täh? Etkö sä tiedä, mikä on mikkelinpäivä. Mikkelinpäivä on enkelien sunnuntai. Silloin kirkossa lauletaan ja puhutaan enkeleistä.

Joonas: Lapsellista. Mä en halua mitään kiiltokuvaenkeleitä.

Mummo: Joonas, ei enkeleissä ole kyllä mitään lapsellista. Raamatussa puhutaan paljon enkeleistä.

Emma: Joo, ope kertoi meille tänään uskontotunnilla enkeleistä. Enkelit suojelevat ja varjelevat lapsia.

Joonas: Niin, mutta mä en tarvikaan enää mitään suojelusta, kun mä pärjään ihan itse.

Mummo: No, tuota en kyllä usko. Kaikki aikuisetkin tarvitsevat enkelien apua. Se on totta, että enkelit suojelevat lapsia, mutta niillä on paljon muitakin tärkeitä tehtäviä.

Emma: Ai mitä?

Mummo: Enkelit ovat Jumalan sanansaattajia. Raamatussa on monta kertomusta siitä, miten enkelit veivät tärkeää viestiä Jumalalta ihmisille.

Joonas: Hei, nyt mä muistan. Siellähän kerrotaan siitä Gabriel-enkelistä. Gabriel kertoi Jeesuksen äidille Marialle, että tämä saa vauvan. Ja sitten Joosef näki unessa enkelin, joka kertoi, että Maria odottaa lasta.

Emma: Onko Raamatussa muita enkeleitä, joilla on ihan oma nimi?

Mummo: On toki. Mikkelinpäivän nimi tulee siitä, että Raamatussa kerrotaan ylienkeli Mikaelista. Mikael ei todellakaan ole mikään kiiltokuvaenkeli, vaan taivaallisten sotajoukkojen johtaja.

Joonas: Vau, mitä vastaan se Mikael-enkeli oikein sotii?

Mummo: Kaikkea pahaa vastaan. Enkelit ovat Jumalan apulaisia, jotka huolehtivat siitä, että Jumalan hyvä tahto saisi tapahtua maailmassa.

Emma: Onks vielä joitakin muita?

Mummo: Raamatussa kerrotaan vielä Rafael-enkelistä, joka on suojelusenkeli.

Joonas: Mutta onko enkeleitä ihan oikeasti olemassa vieläkin?

Mummo: Kyllä minä uskon niin. Raamatussa kerrotaan, että Jumala on luonut enkelitkin.

Emma: Miksi me ei sitten nähdä niitä?

Mummo: Enkelit ovat näkymättömiä olentoja. Ne tulevat näkyviin vain tosi harvoin. Ehkä ne voivat hoitaa työnsä paremmin kun me ihmiset emme näe niitä.

Joonas: No, mitä ne nykyään sitten tekevät?

Mummo: Enkelit kuiskaavat vieläkin ihmisten korvaan asioita, joita Taivaan Isä haluaa näiden tekevän.

Emma: Ihanko totta!

Mummo: Valitettavasti ihmiset eivät aina kuuntele enkelien hyviä neuvoja vaan tekevät niin kuin itse tahtovat. Ja sen vuoksi tulee riitoja ja kaikkea pahaa.

Joonas: Onko niitä suojelusenkeleitä, joista Emma puhui, oikeasti olemassa?

Mummo: On, on. Jeesus itse puhui lasten omista enkeleistä. Ja minä olen kyllä kuullut tarinoita siitä, miten enkelit ovat suojelleet ihan aikuisiakin.

Emma: Kerro, mummo!

Mummo: Erään kerran tuttavani joutui auto-onnettomuuteen. Silloin hän näki enkelin, joka muuttui ihan valtavan suureksi niin, että pystyi suojelemaan ystävääni törmäyksessä.

Joonas: Vau! Olisi siistiä nähdä kolmimetrinen enkeli. Kerro lisää enkeleistä!

Mummo: Kuulin kertomuksen tulipalosta. Pieni tyttö oli jäänyt yksin taloon, joka paloi. Äiti yritti lähteä hakemaan tyttöä pois, mutta palomiehet kielsivät sen. Se oli liian vaarallista. Silloin äiti rukoili polvillaan Jumalalta apua pihalla. Jonkin ajan kuluttua tyttö tuli iloisena pihalle. Hän kertoi, että äiti tuli herättämään hänet ja piti kädestä kiinni ja toi pihalle.

Emma: Mutta äitihän oli pihalla.

Mummo: Niinpä! Enkeli oli muuttunut äidin näköiseksi, ettei tyttöä alkanut pelottaa.

Joonas: Hurjaa. Anteeksi Emma, että mä olin sulle niin inhottava. Voisitko opettaa mullekin sen enkelilaulun? Mä en yhtään tiennyt, että enkelit ovat näin mielenkiintoisia. Mummonhan kertomukset ovat paljon jännittävämpiä kuin Akkarin.

Emma: Saat anteeksi. Lauletaan vaan. ”Enkeleitä harvoin kohtaa, vaikka ne minua aina johtaa. pelko voi yllättää ja niin voi olla, enkelin muistan ja hätää on nolla. Sillä totta on tämä, tiedän sen: Enkeleitä onhan heitä, eivät ne minua koskaan heitä.”