Lahjasatoa runojen merkeissä

Vietimme tänään ihanaa sukujoulua, jossa oli kaikki aidon joulun elementit: paljon lapsia, jotka odottivat kiihkeästi joulupukkia, kauniisti katetut pöydät, herkullista ruokaa( jota syötiin ähkyyn asti), upea joulukuusi, hauska joulupukki( jonka T-paita oli vähän liian tuttu), leppoisaa seurustelua, joulumusiikkia ja piirileikkejä. Seurueen nuorimmainen jäsen sai kaikkein eniten lahjoja, ainakin kuutioissa mitattuna. "Olen ollut tosi kiltti", tyttö totesi lahjapinon ollessa jo melkein hänen mittaisensa.

Minäkin olin ollut tosi kiltti. Vanhempien rahoilla ostamani tuoksuva lahja, anopin kutomat sukat ja kolme kirjaa olivat oikein mieluisia lahjoja. Yhden kirjan sain ylisöpöltä tytöltä, jonka sain kastaa jokin aika sitten. Tässä kaksi jouluun sopivaa runoa hänen antamastaan Pia Perkiön kirjasta "Aavistus aamusta, enkelistä".

Sanotko minullekin

Sanotko minullekin, sinä silmille näkymätön:

Älkää pelätkö.

Täytätkö ihmeellä minunkin taivaani,

sinä kirkas ja selittämätön:

Minä ilmoitan teille ilosanoman.

Sitä minä yössäni odotan.

Pia Perkiö

Niin kuin silloin

Kun yö on pimeimmillään,

tulevat enkelit

niin kuin ensimmäisenä jouluna.

Kun pettymys synkentää mielen,

tulevat enkelit

niin kuin pääsiäisaamuna kauan sitten.

Niin kuin silloin Jumala lähetti

enkelinsä

itkevän maan sydämeen

ja täytti sen taivaan valolla,

niin

enkelit tulevat yhä.

Ja yön jälkeen aamu.

Pia Perkiö