"Ja minä en sitten mitään tyhmää englantia valitse!" paukautti Neiti heti kaivettuaan lomakkeensa ruokapöydällemme. Ruotsi, ranska, saksa ja venäjä kuulostivat kaikki hänen korvissaan erinomaisilta vaihtoehdoilta, kun taas englanti tosi tylsältä. Yritin ottaa heti tilanteessa ohjat käsiini ja selitin, miten vanhemmat ratkaisevat 8-vuotiaan kielivalinnat. Vastaus ei tietenkään tyydyttänyt Neitiä: "Ope sanoi, että me saadaan itekin vaikuttaa asiaan!" "Niin, mutta meillä päättää vanhemmat tämän asian".
Illan aikana olen yrittänyt vakuuttaa Neitiä erilaisilla perusteilla siitä, miten englanti on järkevin valinta. Tuntui aika huvittavalta selittää 8- ja 10-vuotiaille, miten tärkeää on osata englantia hyvin, koska yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa joutuu usein lukemaan kirjallisuutta englanniksi. Mieleeni tuli nimittäin sellaisia opiskelukavereita, jotka saivat tosissaan nähdä vaivaa englanninkielisen kirjallisuuden kanssa, koska olivat lukeneet A-kielenä jotain eksoottisempaa vaihtoehtoa.
"Niin, mutta urheilijoidenhan ei tarvitse lukea kirjallisuutta", yritti Esikoinen. Taas minulla oli loistava tilaisuus vakuuttaa lapset siitä, kuinka tärkeää on osata englantia; urheilijathan joutuvat käyttämään englantia paljon kilpailumatkoillaan. "No, ei kannata sitten tulla niin hyväksi urheilijaksi", yritti Esikoinen.
Rakentava keskustelumme jatkui sillä, että selitin suomen ja englannin erilaista käyttökelpoisuutta maailmalla. Ilmeisesti argumenttini olivat vakuuttavia, koska illan lopuksi Neiti ei vastustellut ollenkaan rastittaessani lomakkeeseen "tylsän" englannin. Esikoisen lomake saa sen sijaan jäädä odottamaan vähäksi aikaa täyttämistä. Hän saa itse pohtia rauhassa yksin ja kavereiden kanssa, mikä kolmesta vaihtoehdosta (ranska, saksa, venäjä) olisi mieluisin. Sitten täytyy miettiä asiaa kunnolla kotona. Ja loppujen lopuksi kieleksi tulee luultavasti se vaihtoehto, jota koulussa on eniten valittu.
Me olemme Miehen kanssa molemmat lukeneet kolmantena kielenä saksaa. Sen vuoksi ajatus ranskasta tai venäjästä tuntuu kutkuttavalta, mutta samalla vähän pelottavaltakin. Meistä ei olisi yhtään mitään hyötyä vaikeiden läksyjen tekemisessä eikä kokeeseen kertaamisessa. Toisaalta Esikoinen hoitaa englannin opiskelunsakin niin itsenäisesti, ettei meitä ehkä avuksi tarvitakaan. Ja voisihan sitä itsekin samalla oppia äitiyslomalla vaikkapa ranskan alkeet!
Ennen joulua juttelimme Neidin kanssa synttäri- ja joululahjarahoista, joita hän on saanut sukulaisiltaan. Ehdotin, että hän voisi alkaa kerätä rahoja vaikkapa kielikurssia varten. Kerroin siitä, miten itse olin tosi mukavalla kielikurssilla Englannissa nuoruudessa. "En mä tarvi mitään kielikurssia. Meillä oli jo englantia päättäjäispäivänä." Tuolla asenteella pärjää elämässä!
14 kommenttia:
Omasta mielestäni olisi hyvä kuunnella myös lapsen mielipide asiaan. Englanti on tosin tärkeä kieli, mutta ajattelisin että sen oppii helposti myöhemminkin. Sitä kuulee joka paikassa, televisiossa, radiossa, netissä yms..Voisi olla ihan rikkautta valita joku muu aloittavaksi kieleksi. Niin tein minäkin ja englanti sujuu tällä hetkellä varsin hyvin!
Terveiset Vaasasta Arjikselta, joka innolla lukee Elinan blogia. Ihailen sitä, kuinka paneudut lastesi tärkeisiin asioihin ja jaksat keskustella heidän kanssaan.Ja mitä kaikkea uutta ja ihanaa lapset saavatkaan oppia mm.ihmisestä, kun saavat uuden sisaruksen. Voimia ja siunausta sinulle kotiäiti ja koko perheelle uutta odotellessa ja siihen valmistautuessa.
Hei anonyymi! Ihan hyvä pointti sinulla, mutta luulen, että Neidillä oli lähinnä tarve olla "erilainen". Sen verran helposti antoi periksi. Ei yhtään hänelle tyypillistä! Toiseksi toisen kielen valinta on lähinnä hypoteettinen mahdollinen, koska kouluun tuskin edes tulee mitään vaihtoehtoista ryhmää kolmosella eikä hän olisi valmis vaihtamaan koulua kielen vuoksi. Sen vuoksi en oikeasti nähnyt tässä valinnassa tarvetta alkaa enempää prosessoimaan sitä lapsen kanssa. Ruotsi olisi voinut tulla muuten kyseeseen, koska lapsemme ovat käyttäneet jo sitä Ruotsissa ja Vaasassa asuessamme, ja koska meillä on ruotsinkielisiä ystäväperheitä. Se oli kuitenkin poissuljettu mahdollisuus sen vuoksi, että englanti alkaisi siinä tapauksessa vasta seiskalta eikä vitoselta, mikä on tilanne, jos valitsee jonkin muun kielen.
Kiitos Arjis kommentistasi! Mukava kuulla sinusta! Joo, välillä paneudumme ja välillä tunnemme itsemme luuserivanhemmiksi, kun unohdamme tehdä listat hoitoon ajoissa tai kirjastosta tulee myöhästymislappuja...
Odotan kyllä innolla äitiyslomalle jäämistä siinä mielessä, että on entistä enemmän aikaa käydä tällaisia keskusteluja lasten kanssa ja paneutua heidän asioihinsa. Ja pikkusisaruksen saaminen on heille niin mieleistä! Iloa ja siunausta Vaasaan sekä voimia tärkeään työhösi!
Moi!
Mä olen aloittanut englannin kolmannella, saksan viidennellä, ruotsin seiskalla, ranskan kasilla ja italian lukiossa. Monet kaverit meillä aloitti saksan (tai ranskan) ja englannin toisin päin, mutta lopputulos oli aivan sama - enkku on kaikilla vahvin kieli ja se toinen sitten ei niin vahva, joskin sen toisen käyttämisen valmiudet tuntuu olevan paremmat niillä, jotka aloittivat sen aiemmin. Mutta ymmärrän kyllä päätöksen etenkin siinä tapauksessa, että enkun ryhmää ei alkaisi vitoselta vaan vasta seiskalta. Seiskaluokka tuntuu aika myöhäiseltä enkun aloittamisen kannalta, moni kun on oppinut esim. netistä ja telkkarista jo hyvinkin paljon ja jotkut asiat ehkä sitten juurtuneet korvien väliin ihan päin prinkkalaa.
Mutta kiva, että teillä kuitenkin valitaan myös toinen kieli englannin rinnalle! Ainakin Keski-Suomessa niin teki yhä harvempi, viidesluokkalainen pikkuvelipuoli lukee ruotsia nyt toisena kielenään, mutta on kyllä harvinaista vähemmistöä.
Ehdottomasti kannattaa ottaa harvinaisempi A-kieli! Tuossa iässä kun aloittaa, ehtii oppimaan kielen täysin sujuvaksi ja käyttökelpoiseksi. Jos aloittaa myöhemmin, sitä ei saa samalle tasolle vaikka tekisi mitä. Ääntämisenkin oppii lapsena paremmin. Esimerkiksi hyvää saksaa puhuvista on kova pula. Englanti on helpohko kieli ja sen kyllä ehtii oppia viidenneltäkin aloittaen. Minullakin on A2-englanti ja osaan sitä paremmin kuin monet kolmannella aloittaneet. Lukiossa on joka tapauksessa samat kurssit molemmille.
Terveisiä hoitovapaalta toiselta puolen Järvenpäätä. Meillä ei kielilappua vielä ole tullut. Tai sitten sitä ei ole muistettu antaa... Mikä on sekin ihan mahdollista.
Toisaalta yksisarjaisessa koulussa ei ole kovin paljon rastitettavaa. Pitääpä ottaa asia kyselyn alle "meidän Neidin" kanssa.
Riikka
Kiitos Tytti kommentista! Onpas sulla ollut mahtava kielivalikoima!!! Minun kouluaikana ei voinut edes valita ala-asteella toista kieltä ainakaan Pellon perukoilla :). Siksi olen tyytyväinen siihen, että molemmat lapset pitävät itsestäänselvyytenä sitä, että valitsevat toisen kielen jo vitosella.
Kiitos, anonyymi, kommentistasi! Pysyn edelleen sillä kannalla, että mielestäni englannin valinta on järkevää, koska kaikki tarvitsevat aivan varmasti sitä. Tässä vaiheessa kun ei voi oikein vielä tietää, ovatko lapsemme ns. "kieli-ihmisiä", jotka mielellään oppivat paljon kieliä, vai enemmän sellaisia normaaleja koululaisia, joille riittää hyvin peruskielten oppiminen. Olen myös kuullut kieltenopettajina toimivilta ystäviltä, miten vaativaa nykyään englanti on lukiossa. Taso nousee koko ajan ja sitä mukaa myös vaatimukset.
Joka tapauksessa minusta tuntuu hyvältä ajatus, että he ehtivät lukea A2-kieltäkin 8 vuotta ennen lukion päättymistä. Minä pidin kovasti saksasta ja olin siinä tosi hyvä, mutta viiden vuoden opinnot tuntuivat aivan liian lyhyiltä. Ruotsin kielessä taas kuuden vuoden opinnot antoivat paljon paremman kielitaidon, kun oppitunteja ja kursseja oli enemmän ja kieli vähän helpompi.
Hei Riikka! Kohtahan me olemmekin molemmat kotirouvia :)!
Yksisarjaisessa ei varmaankaan ole käytännössä mitään vaihtoehtoja, kun ei taida olla kaksisarjaisessakaan. Lapussa kysyttiinkin ihan suoraan, onko valmis vaihtamaan koulua. Isompien lapussa puolestaan kysyttiin, onko valmis kulkemaan A2-kielen tunneilla lähikoulussa. Esikoinen ilmoitti heti, ettei ole siihen valmis, vaan mieluummin ottaa sitten kakkosvaihtoehdon. Varmaan ihan järkevää pidemmän päälle!
Moi! Hienoa, että on vaihtoehtoja! Tosiasiahan se on, että englantia kun osaa, pärjää melkein missä vaan.. Muut kielet tulevat sitten bonuksena päälle. Otse olen aloittanut venäjän lukemisen ensimmäiseltä luokalta ja englannin viidennellä. Venäjästä on ollut yllättävän paljon iloa ja suosittelen ehdottomasti harkitsemaan sitä A2-kieleksi! Kaunis kieli, jonka osaajia tarvitaan Suomessa koko ajan enemmän. Itse pidän sitä myös helppona sikäli, että kun aakkoset oppii, kielioppi sujuukin sitten tiukkojen sääntöjen mukaan ilman loputtomia poikkeuksia. Mukavaa, että teillä ollaan ainakin tässä vaiheessa vielä innokkaita kielten opiskelijoita =) Toivottavasti se into ei laannu! T:Kristiina
Kiitos Kristiina kommentistasi! Venäjästä olisi varmasti kyllä paljon hyötyä! Ja olisi turvallisempi olo liikkua Venäjällä, jos ymmärtäisi edes aakkoset :).
Mielenkiintoista kuulla ajatuksia kieltenopiskelusta ja kielten valinnoista muidenkin kuin opettajien kannalta.
Olin yllättynyt, että niin pontevasti olitte englannin kannalla eka kieleksi, jos paikkakunnalla kerran on muitakin vaihtoehtoja. Perustelut teillä toki ovat ihan hyvät, englanti on tärkeä kieli nykymaailmassa.
Mutta sitten on asian toinenkin puoli. Kuten joku jo kommentoikin, saksan osaajista alkaa olla huutava pula ja on yleinen harhaluulo, että englannilla pärjää joka paikassa.
Tosiasia on myös se, että koska englantia kuulee ihan joka paikassa, ja kielen rakenne on yksinkertainen, sitä on helpompi oppia. Siksi itse olisin ehdottanut eka kieleksi esim. saksaa tai ruotsia. Niissä kun on rakenteiden kanssa enemmän tekemistä, ne olisivat toimineet hyvin puskurikielenä, jolloin englanti olisi tuntunut joka tapauksessa helpolta niiden jälkeen.
Mutta kuten itsekin jo mainitsit, ei koskaan tiedä, onko lapsi tulevaisuudessa sellainen, joka oppii helposti kieliä vai sellainen, jolle ne ovat valtava taakka. Siinä mielessä englanti on hyvä valinta varmuuden vuoksi.
Jos hän sitten valitsee viidennellä toisen vieraan kielen, minäkin ehdottaisin venäjää, mikäli saksa ei oikein tunnu kiinnostavalta.
Hyvä, että olette pohtineet asiaa monelta kannalta. Kielivalinnat eivät ole helppo tehtävä, eikä varsinkaan vielä alaluokilla, jolloin ei tiedä lapsen taipumuksista paljoa. Olen opettanut iät ajat erilaisia oppijoita ja saksaakin laidasta laitaan: ihan 5:nneltä, 8:nnelta tai lukiossa alkaneita. Minusta lopputulosta ei aina ratkaise niinkään se, missä vaiheessa opiskelija kielen aloittaa, vaan se, miten hyvin hän kieltä opiskelee ja siihen paneutuu.
Tulipas pitkä postaus. Voisinpa kirjoittaa varmaan saman jutun omassakin blogissani?
Kiitos, Kirlah! Mukava kuulla ammattilaisenkin näkemyksiä.
Yksi syy on varmaan sekin, että minusta englanti on tuntunut aina vaikeammalta kieleltä koulussa kuin ruotsi ja saksa. En ole siksi oikein ikinä ymmärtänyt ajatusta, että englannin oppii siinä sivussa; varsinkin kun vaatimukset ovat niin paljon korkeammalla kuin muissa kielissä.
Neiti on selvästikin tällä hetkellä tyytyväinen tekemäämme valintaan. Luultavasti hänen ensimmäinen reaktionsa oli vain joku kiukkukohtaus, joka purkautui sillä kertaa englantia vastaan :). Ja hän jo pähkäilee kovasti, minkä kielen saa itse valita kahden vuoden päästä.
Kiva, että teistä tuntuu, että olette tehneet oikean valinnan.
Toit muuten nyt vielä esiin sen, mitä itsekin aina ihmettelen: Olen vanhaan tapaan lukenut koulussa pitkän saksan ja ruotsin, erittäin lyhyen minienglannin vasta lukiossa. kun englanti alkoi noiden muiden kielten jälkeen, se tuntui äärettömän kummalliselta ääntämykseltään. Ja minusta on vieläkin vaikeata muistaa englannin sanoja verrattuna muihin kieliin.
Mutta maailma on muuttunut noista ajoista. Siihen aikaan englantia ei kuullut missään sen enempää kuin muitakaan kieliä.
Ja totta puhut siinäkin, että englannissa nykyään vaaditaan enemmän kuin muissa pitkissä kielissä, ja juuri sen takia, että noita oheiskasvattajia on muitakin, mistä oppii kieltä: musiikki, tv-ohjelmat, netit jne jne.
Jotenkin englantia lukiossa opettavana on hassu lukea kommentteja, että englannin oppii siinä sivussa. Näinhän sitä kuvitellaan, opiskelijat itsekin kuvittelevat ja jättävät sitten opiskelun vähemmälle ja tulokset ovat sen mukaisia.
Mutta teillä on hyvä kielivalikoima! Meillä kapenee koko ajan, A2-kielenä tarjotaan sekä ruotsia että saksaa, mutta viimeiset saksan lukijat ovat jo yläasteella... Yläasteella tarjotaan ranskaa ja saksaa, mutta käytännössä vain toinen ryhmä muodostuu ja sekin on pieni. Lukiossa meillä on sa-ra-ve-it valikoima, ja juuri nyt teemme töitä kielten opiskelusuunnitelman muuttamiseksi niin, että kielistä kaksi aloitetaan joka toinen vuosi, luetaan kahdessa vuodessa ja toiset kaksi sitten seuraavana vuonna ja nekin luetaan kahdessa vuodessa.
Voi miten saataisiin kielten opiskeleminen muotiin? Sen sijaan että lehdet kirjoittelevat siitä kuka örvelsi humalasta pahiten, voisi olla julkkiksia, jotka opiskelisivat ja osaisivat kieliä...
Kiitos, villasukka, kommentistasi! Tuo on niin totta, mitä kirjoitat. Ei mitään opi hyvin vain siinä sivussa.
Harmi, että teillä kielivalikoima on supistunut. Toivottavasti saatte uuden systeemin toimimaan!
Lähetä kommentti