Free counter and web stats

keskiviikkona, elokuuta 31, 2011

Vaikeuksien kautta helmeä juhlimaan

Tänään istuessani tietokoneen ääressä sain pienen shokin. Luin työtoverini FB-päivitystä siitä, miten hän on menossa työtoverin läksiäisiin. Kotiäidin tahmeilla aivoilla mietin hetken aikaa, kukahan sieltä työpaikalta on taas lähdössä, kunnes tajusin jotain olennaista. IIIIK, olin unohtanut kokonaan läksiäiset, jonne olin ilmoittautunut jo monta kuukautta sitten, ja joita en halunnut missään nimessä jättää väliin.

Katsoin äkkiä kelloa ja totesin, että minulla oli vajaa tunti aikaa ehtiä siihen junaan, jolla mahdollisesti voisin ehtiä laivalle. Aloin pommittaa kokouksessa ollutta Miestä tekstiviesteillä, tutkia aikatauluja, valmistaa ruokaa, valita juhlavaatteita, silitellä vaatteita, meikata, syödä välipalaa ja ohjeistaa lapsia tilanteesta. Loppujen lopuksi sain kaiken tarpeellisen tehtyä ja suuntasin autolla juna-asemalle.

Lievästä ylitilassa olemisesta stressaantunena ajoin väärälle puolelle asemaa ja sen seurauksena jouduin muutamissa liikennevaloissa jännittämään, ehdinkö junaan. Ehkä rukoukset taas kuultiin, koska löysin parkkipaikan suhteellisen helposti. Junamatka meni hyvin, mutta taas Helsingin päässä harrastamaan komeaa korkkarijuoksua ehtiäkseni ajoissa tapaamispaikalle. Lähellä satamaa törmäsin vielä muutamaan työtoveriin, joiden kanssa yhdessä paniikissa etsimme laivaa. Matka tuntui melkein hauskalta seikkailulta!

Perillä huomasin, että kaikki stressaaminen oli kannattanut. Työtoverini olivat järjestäneet upeat juhlat pitkäaikaiselle ja rakastetulle seurakuntasihteerillemme. Iltaamme kuului tunnelmallinen ehtoollishetki Suomenlinnan kirkossa sekä ihana laivamatka herkullisine ruokineen, koskettavine puheineen ja hauskoine lauluineen. Illan teemaksi nousi helmi, yksi Paavalinkirkon (= työpaikkamme) symboleista. Puheissa iloittiin siitä, että olimme saaneet pitää työyhteisössämme niin pitkään helmeä, joka oli olemuksellaan tuonut iloa, valoa ja rakkautta koko yhteisöömme. Minulle tuli mieleen eräs vauvalaulu, jonka lopussa lauletaan "... silmiin kun katson niin aavistan, on sisällä helmi Jumalan."

3 kommenttia:

Familjen Holmbom kirjoitti...

heheh, mahtavaa että ehit juhliin! Mukava että taas tulee blogiin päivityksiä usein!!

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiitos, Emilia, kommentista! Se taas innostaa minua ahkeraan päivitykseen :)

Mimosa kirjoitti...

Ihana! Onneksi ehdit! Eli oli tosiaan facebook hyödyksi! On kyllä itsellekin ollut, vaikka välillä se kyllästyttääkin. Ja olet kyllä ihan supernainen kun kaiken tuon alle tunnissa ehdit :)