Meidän kahden papin perheen elämä on säännöllisen epäsäännöllistä. Perheessämme ei tunneta käsitteitä säännöllinen työaika, perjantaisiivous, lauantaisauna tai sovmorgon. Elämämme muotoutuu viikosta toiseen sen mukaan, mitä kalentereissa lukee. Perheen menot sovitetaan työmenoihin ja päinvastoin.
Iltaisin on usein jommallakummalla joku tilaisuus tai kokous. Aika usein iltaisin toinen meistä, yleensä Vesa, (sairaslomalainen on nytkin siellä) hiippailee tyhjälle työpaikalle saarnan, puheen tai muiden töiden kimppuun. Se voi kuulostaa ankealta säännölliseen työaikaan tottuneelle, mutta meille se sopii hyvin. Kirjoittaminen on tehokasta ja ajatukset kulkevat kirkkaasti, kun ei ole mitään häiriötekijöitä. Välillä työnteko illalla on jopa nautinnollista! En usko, että lapsetkaan ovat joutuneet kärsimään elämäntavastamme. Hoitopäivät ovat olleet aina lyhyitä; nytkin Mikael on vain 18 tuntia viikossa hoidossa. Yleensä olemme saaneet iltamenotkin järjestettyä niin, etteivät ne satu samoille illoille. Välilllä tarvitsee kyllä lehmänhermoja, että saa arjen toimimaan ja kaikki palaset loksahtamaan paikoilleen.
Tänään vietin lasten kanssa laatuaikaa. Anttonin vanhempainillassa Saara Kinnunen sanoi, että lapset arvostavat yhteisiä arkihetkiä enemmän kuin huvipuistokäyntejä tai vastaavia. Kolmen eri-ikäisen lapsen kanssa on välillä vaikea keksiä tekemistä, johon kaikki voivat osallistua. Mikael sotkee vielä pelit ja yhteiset leikit eikä jaksa keskittyä isojen lasten kirjoihin. Iltalukemiset ja nukutuskin tapahtuvat yleensä kahdessa erässä. Leipominen on kuitenkin osoittautunut mainioksi yhteiseksi puuhaksi. Vesa on asiasta vähän toista mieltä, koska lasten ja minun leipomishetkemme ovat usein täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Tänään leivoimme Anttonin toivomuksesta kanelipullia. Vesa poistui viisaasti paikalta tietokoneen ääreen. Kuulumme nimittäin Vesan kanssa eri koulukuntiin leipomisessa. Vesa edustaa koulukuntaa "järjestys ennen kaikkea". Olen joskus ihmetellyt, miten sämpylöiden leipomiseen voi mennä koko päivä. Mutta Vesan mallissa kaikki meneekin hallitusti ja rauhallisest; keittiö pysyy siistinä koko ajan. Vesalla on myös taipumus tehdä suurehkoja annoksia. Pizzan lisätuotteena on kerran jos toisenkin syntynyt aimo annos sämpylöitä. Vesan sämpylöitä, jotka tunnetaan myös nimellä "Kappalaiset", tulee yleensä pakastin täyteen.
Itse edustan leipomisessa kaaos-koulukuntaa, jonka etuihin kuuluvat nopeus, tehokkuus ja lapsiystävällisyys. Kaikki tavarat otetaan yhtä aikaa esille, lapset saavat osallistua luovaan toimintaan iästä ja taidoista riippumatta ja siivoustöihin aletaan vasta leipomisen jälkeen. Tämän koulukunnan pieniä haittapuolia ovat kaaos, vaaralliset tilanteet ja keittiön sotkuisuus. Tänäänkään ei vältytty vaarallisilta tilanteilta, mutta hauskaa oli kaikilla. Leipomisen kuluessa Vesa siivosi keittiötä ja leipomisen jälkeen katoimme pöydän oikein hienoksi, Antton haki kynttilänkin. Arkipäivän glamouria parhaimmillaan! Mikael ei tosin jaksanut nauttia yhteisestä hetkestä kovinkaan kauan, vaan alkoi iloksemme imuroida rikkaimurilla.
Sitten olikin lasten aika kömpiä isin kanssa sänkyyn ja itse lähdin rautojen pariin BodyPumppiin. Nyt olo on jumpan ja saunan jälkeen pullantuoksuisessa kodissa ihanan rentoutunut. Arkipäivän glamouria parhaimmillaan!
Elina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti