Päivän tunnussana -teologiaa

Tänään vierailin Itä-Pasilan pyhäkoulussa. Sain tehtäväksi selittää lapsille ex tempore, mitä tarkoittaa lepopäivän pyhittäminen. Kerroin siitä, miten lepopäivänä on hyvä mennä pyhäkouluun tai kirkkoon tai ainakin lukea Raamattua. Tänä syksynä lapsemme ovat käyneet töistämme johtuen aika vähän kirkossa eivätkä ole vielä päässeet ollenkaan pyhäkouluun. Niinpä pikkuiset saivat tänä pyhäpäivänä katsella DVD:ltä raamatunkertomuksia. Anttonilla taas on menossa suuri projekti, kun hän lukee Lasten Raamattua läpi; houkuttimena on pieni taskuraha.

Lapsena opin raamatunkertomukset pääasiassa pyhäkoulussa ja kotona; tosin koulussakin luettiin siihen aikaan paljon Raamattua. Nuoruudessa luin Raamatun oikein ahmimalla. Iltalukemiset venyivät usein pitkälle yölle, kun metsästin uusia rasteja "Raamattu läpi vuodessa" - korttiin. Taisin usean vuoden ajan lukea Raamtun läpi kaksi kertaa vuodessa. Siitä ei ole varmaan ollut ainakaan mitään haittaa tähän työhön!

Ahmimisvaiheen jälkeen olen siirtynyt päivittäiseen tuttuun ja turvalliseen Päivän tunnussana -annokseen. Kaksi lyhyttä jaetta aamupalaksi ja pitkät raamatunkohdat iltapalaksi on nykyinen raamattuannokseni. Joskus innostun lukemaan pidempiä kokonaisuuksia tai tutkin Raamattua enemmän saarnoja tai opetuksia varten. Päivän tunnussanan hieno puoli on siinä, että se pitää minut hengellisesti hengissä. Jos kiireisinä aikoina Raamattu on jäänyt muutamaksi päiväksi syrjään, on sen avulla helppo ottaa vahinko takaisin.

Päivän tunnussanassa on toinenkin hyvä puoli. Sen lyhyet kohdat osuvat aivan hämmästyttävän usein omaan elämäntilanteeseen. Järvenpään ex-kirkkoherra Jaakko Harjuvaara piti Vesa virkaanasettajaisten kutsuvieraslounaalla koskettavan puheen, jonka hän perusti Päivän tunnussanaan. Hän oli poiminut muutamia tärkeitä päiviä elämästämme viimeisen vuoden aikana ja tulkitsi niitä Päivän tunnussanan kautta. Hyviä löytöjä!

Minua lähimmäksi tuli lokakuun ensimmäisen päivän teksti, jonka olin itsekin jo ilolla omistanut kohdalleni. Kyseinen maanantai oli nimittäin ensimmäinen työpäiväni Paavalin seurakunnassa ja tekstinä oli Samuelin kirjasta "Herra antoi minulle mitä pyysin." (1. Sam. 1:27) Se tuntui todella sopivalta lukiessani sitä ensimmäisen työpäivän iltana. Aloitin nimittäin työni poikkeuksellisen juhlavissa merkeissä, kun koko Helsingin seurakuntayhtymän työntekijäkaarti oli kokoontunut Finlandia-talolle käynnistämään "Usko, toivo, rakkaus" -kampanjaa. Kiinnostavien esitelmien, mukavien tapaamisten ja upean Poppimessun jälkeen olin aivan suunnattoman onnellinen siitä, että Jumala oli johdattanut minut juuri tähän työpaikkaan!

Kahden viikon työrupeaman jälkeen tuntemuksnei ovat vain vahvistuneet. Olen varma siitä, ettei tähän työpaikkaan päätyminen ole sattuman tulosta, vaan Jumalan suunnitelmaa. Iloitsen suuresti siitä, että olen saanut vapaapäivikseni perjantain ja lauantain. Nyt minulla on yhteinen vapaapäivä isojen lastenkin kanssa joka viikko ja aika usein olemme yhtä aikaa vapaalla myös Vesan kanssa!

Työtehtäväni tuntuvat hyvin innostavilta. Varsinaisena työalanani on lapsi- ja perhetyö, jossa pääsen tekemään hyvin samanlaisia juttuja kuin Vaasassa. Päiväkoteihin olen jo soitellut ahkerasti ja alkanut luoda yhteyksiä, muppet-nuket ovat tilauksessa ja ensimmäinen perhejumis suunnittelun alla. Tuntuu mukavalta, että voin hyödyntää uudessa työssäni aikaisempaa kokemusta. Oman työalani ja tavallisten papillisten tehtävien lisäksi koordinoin kasvatustyötä sekä olen mukana yhtymän yhteistyöprojektissa, jonka tarkoituksena on kehittää tapoja tavoittaa niitä nuoria aikuisia, jotka ovat vieraantuneet kirkosta. Siinäpä haastetta kerrakseen!

Työyhteisö tuntuu sopivankokoiselta; työtoverit ovat ystävällisiä ja taitavia. Nautin myös kauniista ja toimivista työtiloista. Tänään olin oikein fiiliksissä ensimmäisessä jumalanpalveluksessani, jossa oli mukavasti väkeä ja hyvä tunnelma. "Herra antoi minulle mitä pyysin!" Totisesti!!!

PS. Torstaina olin ihan rikki lähtiessäni työpaikalta. Aloin mielessäni epäillä, selviänkö tästä työstä ollenkaan. Entä jos seurakunta pettyy työtulokseeni? Mitä jos en saavutakaan sellaisia tuloksia, joita itseltäni odotan? En tiedä, oliko epäilyjeni syynä edellisen yön liian lyhyt uni, työviikon paineet vai mikä. Joka tapauksessa junassa sain taas kerran avun Päivän tunnussanasta. "Jumala on sinun kanssasi kaikessa mitä teet" (1. Moos. 21:22), luki päivän teksti. Silloin taas ymmärsin, miten työni ei ole omassa varassani vaan suuremmissa käsissä.