Hei anonyymi lukijani!
Anteeksi, jos edellinen kirjoitukseni loukkasi Sinua ja mahdollisesti joitakin muita. En missään tapauksessa halunnut arvostella ketään enkä aliarvioida kenenkään työtä. Päinvastoin! Nimenomaan yritin kuvata sitä, miten koin itseni ensimmäisenä virastopäivänä täysin idiootiksi, kun yritin selviytyä kunnialla kaikista puheluista ja toimitusvarauksista,l jotka rynnivät päälleni valtavalla voimalla. Samoin alku Vantaankosken päivystyksessä oli yhtä kaoottista, kun jouduin noviisina hommiin ja mm. varasin kasteen onnellisena tilaan, joka ei ollutkaan meidän seurakunnan :) Olen ennenkin arvostanut suuresti seurakunnan kanslistien työtä, mutta nyt vielä enemmän.
Toimiessani kaksi vuotta lapsityönohjaajana tein toimistotyötä aivan säännöllisesti, sekä rutiininomaisia tehtäviä että vaativampia suunnittelutehtäviä. Olen täysin samaa mieltä siitä, että kaikissa tehtävissä tarvitaan luovuutta ja myös järjestelmällisyyttä, jotta homma toimii. Lapsityönohjaajana toimiessani ihmettelin sitä, miten huonoa palkkaa kirkko maksaa esim. lastenohjaajille ja lapsityönohjaajille. Hekin tekevät luovaa työtä ja sen vuoksi pidän hyvänä, että esim. Vaasan ruotsalaisessa seurakunnassa ja nykyisessä Paavalin seurakunnassa he saavat suunnitella kerhonsa silloin kun haluavat. Jos inspiraatio iskee vaikka silloin lauantaiöisin...Toivon, että samaa joustavuutta löytyisi myös muilta työpaikoilta! Toisaalta tiedän senkin, että monet ihmiset nauttivat siitä, että voivat erottaa selkeästi työn ja vapaa-ajan.
Kirjoitustyylini huono puoli on siinä, että lennokkuus välillä kostautuu. Varsinkin, kun en yleensä lue tekstejä kirjoittamisen jälkeen. Hyvä, että huomautit asiasta! Nöyrä anteeksipyyntöni: tarkoitukseni ei todellakaan ollut loukata ketään.
Ystävällisesti, Elina
PS. Luin kommenttisi toiseen kertaan ja huomasin, että siinä tulevat esille myös sinun asenteesi. Emme me papit saa valita sitä, teemmekö työtä vai emme. En tarkoittanut ilmauksellani, että Vaasan virastopäivystysten aikana tein jotain mukavaa suinkaan shoppailua tai kahvitunteja. Sen sijaan kuljin ahkerasti tapaamassa ihmisiä esim. päiväkodeissa, kouluissa, kaste- ja siunauskeskusteluissa sekä lukuisilla kotikäynneillä. Muistaakseni tein Vaasassa vuoden aikana yli 100 kotikäyntiä muiden työtehtävien lisäksi.
Harvoin nykyäänkään on sellaisia viikkoja, että minä tai Vesa emme tekisi sitä 40 tuntia. Vesan työpäivät ovat nykyään aika ympäripyöreitä ja tulevan torstaisen vapaapäiväni ajattelin viettää tiiviisti koneen äärellä ja tehdä valmistelutyöt viikonloppua varten. Lapset laitan päiväksi hoitoon! Että se siitä vapaasta työajasta...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Näin se on. Yhdelle sopii yhdenlainen työaika ja toiselle toisenlainen. Ajattelen, että minun olisi vaikea työskennellä, jos työaika olisi kovin epämääräinen eli työtä milloin vaan. Nuorempana työskentelin säännöllisessä kolmivuorotyössä ja sekin oli vaikeaa ja raskasta. Varsinkin iltavuoro, sillä aamut meni kotitöitä tehdessä ja sitten päälle raskas ilta leipätyössä.
Jotkut uskovat pitävät enneagrammia uskovalle sopimattomana "peilinä". Itse olen kakkonen eli auttaja. En ota tietoa sataprosenttisena varmuutena luonteestani, mutta koen sen istuvan kuin "nenä päähän", niin hyvin se kakkonen kuvaa minua.
Vasta nyt Paavo-isän hoksauksella huomasin, että näitä kirjoituksia voi kommentoida. Muistan, kun Martta-ämmi ,anoppini, sanoi aikanaan, että siksi ihmiset eivät jaksa tehdä työtä, jos he joutuvat tekemään työtä, josta eivät pidä. Hän sanoi usein: "Kuionka tärkeää onkaan, että ihmiset kokevat olevansa oikealla paikalla."
Anja-mummi
Sain hyvän oivalluksen psykologityötoverilta.
Hän sanoi, että parhaimmillaan työ on sitä, että se väsyttää, mutta ei rasita.
Lähetä kommentti