Hyödyllisiä paheita

En koe olevani materialisti. On kuitenkin muutama liike, joissa pääni menee aivan sekaisin. Lastenvaateliikkeissä ja kristillisissä kirjakaupoissa minuun iskee valtava ahneus. Haluaisin tuon ja tuon ja tuon ja tuon ja tuon. Lastenvaatteiden suhteen olen rauhoittunut jo monta vuotta sitten, mutta kirjakaupat ovat edelleen paheeni. Tavallisissa kirjakaupoissakin menen sekaisin, varsinkin alennusmyyntien aikoihin. Siitä on ollut kyllä suurta hyötyäkin: kirjavarastostani löytyy aina sopivia lahjakirjoja sekä lapsille että aikuisille. Siinä säästää paljon rahaa, aikaa ja vaivaa, kun ei tarvitse jokaista lahjaa lähteä erikseen metsästämään. Kolmilapsisessa perheessä kun synttärikutsuja satelee harva se viikko.


Pelastuksekseni paheeseeni on koitunut uusi paikkakunta ja kodin sijaitseminen kaukana keskustan houkutuksista. Viime viikkoon asti en tiennyt ollenkaan, missä Järvenpään lastenvaateliike ja kristillinen kirjakauppa sijaitsevat. Nyt tiedän ja olen monta sataa euroa köyhempi! En uskalla edes laskea yhteen, kuinka paljon rahaa paloi. Vaasassa olimme Vesan kanssa kristillsessa kirjakaupassa sellaisia kanta-asiakkaita, että myyjät hoitivat lapsiamme meidän tutkiessa hyllystöjä. Kannattavaa liikkeelle!


Järvenpään kristillisestä kirjakaupasta tarttui mukaani joukko joululahjaksi tarkoitettuja CD-levyjä ja kirjoja sekä alennuskirjoja omaan käyttöön. Keijo Leppäsen Kurja hurskaus. oli sopivan kevyttä, hauskaa ja ajatuksia herättävää lukemista. Olen vähän ylpeä siitä, että ystäväni vertasi kirjoitustyyliäni kyseiseen kirjailijaan. Toinen miellyttävä kirjalöytö oli saada alennuksella Leena Lehtisen Toivonsäteitä ja Lohdunversoja. Muutama vuosi sitten ostin Vivamosta Lehtisen Ilonhippuja ja ihastuin aforisminomaisiin runoihin välittömästi. Kirjasta on olut minulle paljon iloa työssäni sekä blogiteksteissä. Toivottavasti nämä kirjat tuovat minulle ja lukijoilleni yhtä paljon lohtua ja toivoa. Tässä muutama makupala.


Haluan itse valita lohduttajani,
sellaisen joka antaa aikaa
luottamuksen ensin syntyä
ja luottaa siihen
että Jumala ja minä itsekin
tiedämme jotain elämästä.



Evankelioin ihmisiä
Lohduttajan luo.





Ei riitä että sanot rakastavasi.
Lohduttaisit lahjalla,
ottaisit syliin,
suukottaisit.

Silloin tietäisin sanoittakin
ja sydämeni kuiskaisi
takaisin:
"Niin minäkin sinua."



Kohtaaminen
ilman kohtaamista
ei ole kohtaaminen.
Jäämme yksin lohdutusta vaille.

Sinä et anna itsestäsi
etkä minulle.
Minä en itsestäni
enkä sinulle.

Koska emme ole totta,
emme uskalla antaa toisen olla tosi.
Pelkäämme sekoittavamme tanssiaskeleet.




Kyynel ei vain kutsu
lohduttajaa lähemmäs,
se kertoo,
että Hän jo kävi.





Olen sanonut
tänään
ääneen
asioita, joita en halua myöntää
edes itselleni.

Vapauttava totuus.






Rakasta minua!
Rohkein,
uhkarohkein pyyntö
ihmisen maailmankaikkeudessa.

Rakasta minua,
niin puhkean kukkaan.
Jaksan ja uskallan
mitä vain!