Free counter and web stats

tiistaina, joulukuuta 01, 2009

Onneksi on joulukuu!

Eilen ja tänään monissa Facebookin tilapäivityksissä on ollut suunnatonta iloa siitä, että marraskuu on ohi ja joulukuu alkaa. Minäkin kuulun siihen joukkoon, joka sydämessä iloitsee ja riemuitsee adventtiajan alkamisesta. Toivo on syttynyt pimeyden, harmauden ja synkkyyden keskelle.

Me aloitimme lasten kanssa adventtiaikaan valmistautumisen perjantaina heti siivouksen jälkeen. Kuopus ei olisi millään malttanut odottaa joulutavaroiden hakemista kellarista. Vähän väliä pitkin päivää sain kuulla kysymyksen:"Joko nyt?" Joulutavaroiden esillepaneminen oli harvinaisen tehokas, koska naapurinkin lapset olivat mukana valmisteluissa. Joululaulujen raikuessa laitoimme nopeasti jouluseimen, enkelit, tontut sekä erilaiset seinä- ja ikkunakoristeet paikoilleen.

Perjantai-illaksi kutsuimme kylään ex tempore ensimmäiset glögivieraat. Juhlat meinasivat mennä vähän pipariksi, kun Mies oli kauppamatkallaan unohtanut ostaa glögiä. Nolosta tilanteesta selvittiin kunnialla, koska lähikauppa oli vielä auki. Kauppareissu aiheutti muutenkin lievää huvittuneisuutta sekä isäntäväessä että vieraissa. Neiti oli nimittäin laatinut kauppalistan. Hän oli tuttuun tapaansa kuunnellut tarkasti minun ja Miehen keskustelua. Niinpä listalle olivat päätynyt kaikki sellaisetkin tarjottavat, joita jo löytyi pakastimestamme. No, tuleehan niitä uusiakin vieraita.

Viikonloppuna keräsin joulumieltä koristellun kodin ja glögin lisäksi töissä, jossa olin mukana Hoosianna-messussa ja adventtivesperissä. Aamun messussa juhlistimme pitkäaikaisen ja rakastetun kappalaisemme lähtöjuhlaa. Illan adventtivesperissä toimin liturgina. Tehtävään valmistautuminen tuntui ihmeen helpolta, vaikka en ollut aikaisemmin laulanut Armas Maasalon säveltämää liturgiaa. Laulut olivat kuitenkin porautuneet alitajuntaani jo lapsuudessa, jolloin isäni valmistautui samaan tehtävään kuuntelemalla liturgioita kasetilta, jolle kanttori oli ne laulanut. Nostalgista adventtitunnelmaa!

9 kommenttia:

Paulina kirjoitti...

Olisi hienoa joskus nähdä sinun toimittavan jumalanpalvelusta.

Hoosiannassa ON sitä jotain! Ja joulun asteittaisessa hiipimisessä kohti meitä. On jouluvalot, on joulukalenteri.. itse olen niin lapsekas aikuinen, että minulla pitää aina vain olla joulukalenteri, Kristillisestä kirjakaupasta haettu.

Anu kirjoitti...

Adventtinne kuulostaa kauniilta.

Itse ajattelin tuossa juuri eilen, kun oli musta maa ja musta maisema, että tätä taustaa vasten adventin valo loistaa entistä kirkkaammin. -> Vaan silti kuitenkin odotan lunta... ;)

Siunattua adventtiaikaa! Ja valoa! Nyt meilläkin paistaa aurinko, pakkastakin hieman. Ihanaa!

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiitos, Ninni, kommentistasi :)! Hoosianna on minustakin tosi ihana. Mulla ei ole itsellä joulukalenteria, kun lapsilla on niitä monin kappalein. Sen sijaan nautin kovasti adventtikynttilöiden sytyttämisestä nelihaaraisessa kynttelikössä. Tänä vuonna meillä on myös 80-luvun kouluvuosilta tuttu kynttilä, jota poltetaan pätkä joka päivä. Ihanaa tunnelmaa jokaisessa päivässä!

Kiitos, Anu!
Lunta minäkin kaipaan, mutta olen suunnattoman onnellinen jo tästä pikkupakkasestakin vesisateiden jälkeen. Eiköhän ne lumihanatkin vielä aukea!

Leena Hämäläinen kirjoitti...

Hei, löysin blogisi monen mutkan kautta jonkin aikaa sitten. Tykästyin, ja tulen varmasti vierailemaan uudelleenkin :). Rentouttavaa ja mukavaa viikonlopun aloitusta!

finkinja kirjoitti...

Hyvää adventtiaikaa teille kaikille:)
Haaveilen täällä valkoisesta joulusta, taitaa vaan todella jäädä haaveeksi. No kunhan nyt olisi sitten edes kuivaa:)

Elina Koivisto kirjoitti...

Hei Kaima (Elina)! Mukava saada uusia lukijoita :)Hyvää viikonloppua sinullekin!

Hei finkinja! Siunattua adventinaikaa sinullekin! Toivottavasti tulee vesisateeton joulu sekä sinne että tänne. Tänäänkin Helsingissä satoi vähän taas vettä, vaikka tällä viikolla on jo ollut mukavaa pakkasilmaa.

Luke Jeffery kirjoitti...

What a beautiful (and humourous) description of advent!

I always love this time of year in Finland, and the contrast between the darkness of the world and the light of candles.

It reminds me that even the smallest light can make a difference and bring beauty and joy.

I do enjoy reading your blog. Please keep writing!

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiitos, Luke!

Tuo on niin totta, että pimeyden keskellä pieni valokin tuo plajon iloa ja akuneutta. Toivottavasti saadaan olla Herran pieniä valoja! Kirjoittelen kyllä voimieni mukaan. Nyt on vähän kiireinen jakso menossa töissä, mutta kohta koittaa joululoma :).

Anonyymi kirjoitti...

erittain mielenkiintoinen, kiitos