Lauralla on ollut pitkään matkakuumetta. Hän on malttamattomana laskenut öitä siihen, että pääsee yökylään Anni-serkun sekä Juha- ja Mira-kummien luokse. Eilen kävellessämme hän ylpeili (yksi lastemme lempikommenteista: ei saa ylpeillä) Anttonille sillä, miten hän pääsee juuri kummien luokse yökylään. Se on kuulema paljon hienompaa kuin yökyläily isovanhempien tai kavereiden luona. Kummit ovat muutenkin kovassa kurssissa. Iltarukouksen jännitysnäytelmä on se, kenen kummit mainitaan ensin. Välillä tuntuukin siltä, että perheemme iltarukoushetkistä on hartaus kaukana, kun taistellaan vuoroista. Onneksi opetuslapset olivat usein samanlaisia kuumakalleja. Kyllä Jumala ymmärtää!
Tänään matkakuumeinen Laura pakkasi ensimmäistä kertaa itse hammasharjan ja -tahnan, prinsessashampoon ja -harjan sekä hiusrinksut uuteen Unikko-pussukkaansa. Se oli niin hellyyttävää, että mieleen muistuivat omat lapsuuden yökyläilyt ja leirit. Yleensä pakkasin Lauran tavoin itse reppuni.
Olin ensimmäisen kerran leirillä ilman vanhempia jo 4-vuotiaana. Anna oli samaan aikaan leirillä toisessa leirikeskuksessa. Kotona olimme kilpailleet siitä, kumman leirikeskus oli parempi. Olin 4-vuotiaan ylpeydellä todennut, että meidän leirikeskuksemme oli parempi, koska siellä oli hullutkin. Moinalahden uudessa leirikeskuksessa oli nimittäin hienot hyllyt, mutta en osannut sanoa y-kirjainta. Hyvin leirielämä meni hullujen keskellä eikä koti-ikävä edes yllättänyt.
Tällä hetkellä Vesa on leirillä yli 70 nuoren kanssa Österhankmossa. Nuortenleirien koko tuntuu paisuvan kuin pullataikina. Ei ihme! Leirielämä on ihanaa! Onneksi jo ensi keväänä valmistuu uusi tilava leirikeskus vanhan Österin viereen. En tiedä, tuleeko sinne hulluja, mutta ainakin HIHHULEITA.
Elina
PS. Osa Vaasan seurakuntanuorista käyttää T-paitoja , jossa lukee "HIHHULI".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti