Free counter and web stats

keskiviikkona, lokakuuta 25, 2006

Kello ei ole vain rippilahja!

"Kello ei ole vain rippilahja!". Näillä sanoilla aloitettiin tänä aamuna kutsunnat Vaasassa. Vuonna 1988 syntyneiden ikäluokka tuli paikalle sen verran omaan tahtiin, että kutsuntojen johtaja päätti ensiksi opettaa ajoissa tulemisen merkitystä.

Olin viran puolesta paikalla puhumassa tämän ikäluokan pojille. Näytin aluksi Raamattuani, joka oli saanut siipeensä muutaman vuoden takaisessa kertausharjoituksessa. Olin silloin pitämässä pataljoonan papin tehtäviin siirrettynä kenttähartautta entiselle komppanialleni, jossa olin ollut joukkueen johtaja. Syksyinen sadeilma kasteli Raamattuni Psalmin 139 kohdalta, josta luin hartaudessa ensimmäisiä jakeita:

Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut. Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni. Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni. Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi. Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni. Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä.

Tuossa kertausharjoituksessa vallitsi astetta vakavampi tunnelma kuin varusmiespalveluksessa ollessa. Nyt tiesimme, että tällä porukalla harjoittelimme tositilannetta varten. Jokaisella kävi varmasti mielessä ajatus: entä jos tämä olisikin totta. Tiesimme myös, että vähäisten kertausharjoitusten aikana kutsua uusiin kertausharjoituksiin tuolle porukalle tuskin tulisi. Kukaan ei siis toivonut tämän joukon uudelleen kokoontumista! Näissä tunnelmissa halusin korostaa sitä, miten missään tilanteessa emme ole Jumalan selän takana tai Hänen apunsa ulottumattomissa.

Näitä ajatuksia halusin jakaa myös kutsunnoissa oleville pojille. Myös armeija-aikana tulee mietittyä tositilannetta ja elämää ja kuolemaa. Elämän arvokkuuden käsittämisen kannalta nämä ovat tärkeitä pohdintoja. Päätin puheenvuoroni Jeesuksen sanoihin Johanneksen evankeliumissa: Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. (15:13) Rakkaimpien ja maansa puolustaminen voi joskus vaatia jopa tätä niin kuin paikalla ollut veteraanipolven edustaja tiesi.

Muutaman vuoden takaisessa kertausharjoituksessa, josta kerroin, sattui hauska tilanne sen lopulla. Koko viikon oli satanut ja KRH-komppania ei ollut saanut suoritettua yhtäkään mittausta tulisuunnitelmiaan varten. Pitäessäni hartautta KRH-komppaniassa rukoilin myös parempaa säätä. Loppupuhuttelussa ennen kotiuttamista KRH-komppanian vastaava kiitteli sitä, miten heti hartautta seuraavana päivänä mittaukset olivat onnistuneet!

Tämän pataljoonan kertausharjoituksiin ei enää tullut kutsua, ilmeisesti nuoremmat saivat astua tilalle. Ruotsista palattuani sodanajantehtäväni vaihtui sotilasläänin esikuntaan ja parin kertausharjoituksen jälkeen kolahti postiluukusta ylennys luutnantiksi.

Siirtyessämme kutsuvieraiden kanssa kahville osa pojista löytyi vielä käytävältä. Kellon merkitys näytti olleen todella hukassa. Kahvilla kuulin pahemmin siipeensä saaneesta Raamatusta. Sota-aikana yhden kutsuntalautakunnan jäsenen isoisän Raamattuun oli iskeytynyt luoti ja jäänyt Sanan suojaan. Sana oli suojellut kantajaansa aivan konkreettisesti!
Vesa

Ei kommentteja: