Free counter and web stats

keskiviikkona, lokakuuta 11, 2006

Suvun oudot harrastukset

Ísälläni on outoja ja kalliita harrastuksia: kirjojen kirjoittaminen, suurten juhlien järjestäminen ja erilainen avustustyön tekeminen. Me muut perheenjäsenet olemme toimineet isän apujoukkoina harrastusten toteuttamisessa taitojemme mukaan, joskus vapaaehtoisesti ja joskus hammasta kiristellen. Äiti on aina välillä motkottanut isälle siitä, ettei häntä kiitetä isän kirjojen esipuheissa eikä hänestä ole yleensä niissä edes kuvaa. Viime perjantaina isä kiitti äitiä ehkä kauneimmalla mahdollisella tavalla. Hän järjesti äidille eläkkeelle jäämisen kunniaksi hienon juhlan, jossa julkaistiin isän 39. kirja "Anja, arkienkeli". Hämmästyttävää oli, että kirjan tekemisprosessi saatiin pidettyä äidiltä salassa kirjan julkistamishetkeen saakka. Äiti oli vain aavistanut, että jotain on käynnissä...

Anja-äitini on toiminut koko uransa uskonnon ja psykologian opettajana ensin Rovaniemellä ja sitten Pellossa. "Anja, arkienkeli" on artikkeliteos, johon äitini entiset ja nykyiset oppilaat, opettajatoverit ja perheenjäsenet ovat kirjoittaneet muistojaan sekä ajatuksiaan Anjasta ja yleisemmin kouluelämästä. Kirjassa on monia todella hyviä kirjoituksia, joita ovat kirjoittaneet mm. Eevan toimituspäällikkö ja Hesarin toimittaja, äidin oppilaita molemmat. Mira-miniä on taitollaan ja kuvankäsittelytaidollaan tehnyt kirjan ulkoasusta oikein modernin ja raikkaan. Kannessa taas on äidin kummitytön tyttären herttainen piirustus enkelistä. Nimensä kirja sai lahjasta, jonka äiti sai abeilta jonain vuonna. Kirja todistaa, että nämä abit olivat oikeassa. Äitini on ollut monelle ihmiselle sekä kotona, koulussa että seurakunnassa arjen enkeli, joka on kannustanut, rohkaissut ja auttanut pannen itsensä likoon. Niinpä kirja onkin tehty rakkaudella ja lämmöllä! Paras isäni kirjoista!

Perjantain juhlatkaan eivät olleet aivan vaatimattomat. Juhlaseminaarissa olivat puhumassa europarlamentaarikko Hannu Takkula sekä tohtorit Kerttu Oikarinen ja Juhani Lassila. Hyviä esitelmiä, vaikka en Mikaelin viihdyttävästä seurasta johtuen ihan kaikessa voinutkaan olla mukana. Juhlat huipentuivat illalla tunnelmalliseen kirkkohetkeen, jonka aiheeksi muotoutui ihan suunnittelematta rukous. Se sopi hyvin, koska äitini on ennen kaikkea rukouksen ihminen.
Kirkkoiltaan houkuteltiin esiintyjiä myös suurella rahalla. Anja- mummi lupasi Lauralle lahjaksi barbie-nuken, jos tämä laulaa Anttonin kanssa Tuulien teitä -laulun. Laura suostui pyyntöön, mutta hinta sisälsi vain yhden säkeistön. Se meni oikein hyvin: Laura lauloi ja Antton säesti kitaralla. Antton tuli esityksen jälkeen pettyneenä penkkiin: "Vain yksi säkeistö, tosi tyhmää!" Suurta hupia kirkkokansalle tuotti myös parivaljakon valmistautuminen esitykseen. Antton kuiskaili pikkusiskon korvaan niin paljon ohjeita, että takarivistä se oli näyttänyt rohkaisupusun antamiselta. Minä, Anna-siskoni ja Jaakko-veljeni olimme myöskin esiintyjälistalla. Aivan hyvin meni, vaikka ensimmäiset harjoitukset pidimme kylmässä saunassa puoli tuntia ennen h-hetkeä.
Kokonaisuutena Pellon reissu oli antoisa, vaikka vähän raskas. 1200 kilometriä autolla yksin kolmen lapsen kanssa laittoi välillä miettimään, onko tässä mitään järkeä. KYLLÄ ON! Elämä on seikkailua!
Elina
Seminaariesitelmien aikana Mikael tutustui äidin vanhaan kouluun ja mummin työpaikkaan kaikilla viidellä aistilla.
Elina Pellon kirkossa pitämässä puhetta
rukouksen ihmeellisestä maailmasta.

Ei kommentteja: