Vuorotyötä vai vuorotta työtä?

"Hullua hommaa!", ajattelin viime yönä, kun puoli yhdeltä pimputtelin Vesalle sähköpianollamme messusävelmiä tämän aamuista Agricolan aikaista jumalanpalvelusta varten.
"Ei hassumpi työ", ajattelin tänä aamuna lojuessani sängyssä, kun työpäivänä ei tarvinnutkaan heti sännätä matkaan. Lapsetkin saivat olla tänään melkein koko päivänä kotona, vaikka olimmekin molemmat töissä. Vesa teki aamuvuoron ja minä illan. Lapset tosin marisivat koko aamun siitä, kun eivät vielä päässeet mukavaan hoitopaikkaan. Kyllä kylästely aina kotiolot voittaa!

Usein saan kuulla ihmisten voivotteluja siitä, miten huonot työajat papeilla on. Kieltämättä työajat ovat aika kauheat perheen kannalta, jos töitä riittää paljon sekä viikonlopuille että illoille. Tällä hetkellä meillä on kyllä aivan uskomattoman onnistuneet kuviot. En olisi ikinä uskonut, että me molemmat saamme virallisiksi vapaapäiviksi perjantain ja lauantain. Harvoin me varmaan molemmat olemme vapaalla kumpanakin päivänä, mutta joka tapauksessa uudet vapaapäivät ovat helpottaneet uskomattoman paljon hoitokuvioita. Iltamenotkin ovat sattuneet pääasiassa eri illoille. Lapset varmaan kohta toteavat niinkuin aikoinaan jäädessäni äitiyslomalle: "Etkö voisi joskus mennä töihin, että saatais kotiin niitä mukavia hoitajia?"

Viime aikoina olen miettinyt sitä, kuinka hienoa on se, että meillä on joustavat työajat. Lasten hoitopäivät voi pitää lyhyenä, kun suunnittelu- ja valmistelutöitä voi tehdä kotona, ja saarnoja voi kirjoitella vaikkapa lauantai-illan ratoksi. Tällaisille elämäntapaihmisille vapaa työaika sopii kuin nenä päähän. Niinpä odottelenkin kauhulla sitä, että Pappisliitto alkaa tosissaan ajaa säännöllistä työaikaa papeille.

Ruotsissa minulla oli 40 tunnin työaika. Ja muistan, kuinka vaikeaa ja vaivalloista työajan seuraaminen oli. En ole oikein sellainen ihminen, joka kulkee kello kourassa ja laittaa tarkasti ylös, milloin aloitti ja lopetti työt. Parin viikon kuluttua niitä on mukava mietiskellä... Lisäksi papin työssä on aika vaikea määritellä, mikä on työtä. Teenkö työtä, kun luen kirjaa, jonka ajatuksia ehkä käytän saarnassa? Olenko töissä, kun saan parhaat ideani nukketeatteriin kesken tiskauksen ja menen kirjoittamaan niitä ylös? Olenko työssä, kun lauleskelen illan kotona kristillisiä lastenlauluja ja samalla mietin, voisiko niistä olla käyttöä työssäni?

Liiallista työmäärää pitäisi mielestäni rajoittaa jollain muulla keinolla kuin kaikille papeille pakollisella säännöllisellä työajalla. Vastustan säännöllistä työaikaa, koska se tappaa helposti luovuutta papin työssä. Minun saarnasuoneni ei yleensä juokse torstaina tai perjantaina 14-16, vaan se sykkii paljon paremmin lauantai-iltana yhdeksän jälkeen, kun on PAKKO! Säännöllinen työaika tekee myös papista helposti virkamiehen, joka on tyytyväinen, kun on käynyt istumassa 8 tuntia työpaikalla, viis seurakuntalaisista. Minä en haluaisi olla sellainen pappi, joka aina sulkee kännykän neljän jälkeen. Vaasassa naureskelimme aina välillä sitä, miten erilaiset työryhmät voisivat jatkaa monta vuotta olemassaoloaan itsenäisesti, vaikkei olisi enää yhtään seurakuntalaista jäljellä.

Enneagrammi-teotian tuntijat voivat tietysti päätellä, että vastustan säännöllistä työaikaa, koska se rajoittaa vapauttani. Aloittaessani työt Vantaankoskella minua kauhistutti ajatus siitä, että minun ON PAKKO istua virastossa päivystämässä viisi tuntia yhteen menoon. Vaasassa olin tottunut sopimaan kaikkea mahdollista myös virastopäivystyksen ajaksi, kun päivystävälle papille harvoin tuli asikakkaita. Nyt opettelen pääkaupunkiseudun seurakuntien elämää, jossa papit toimivat myös kanslisteina monissa asioissa. Se tekee hyvää tällaiselle seiskalle, joka haluaisi vaan tehdä kaikkea kivaa, uutta ja luovaa. Ensimmäinen virastopäivystykseni Paavalissa sai minut arvostamaan suuresti kaikkia toimistotyöntekijöitä, kun olin hukkua toimitusvarausten tulvaan. Elämässä on hyvä joutua tekemään sellaista, missä ei ole parhaimmillaan. Siinä oppii arvostamaan sitä, että Luoja on antanut meille erilaisia lahjoja. Eikä kukaan ole lahjaton, lahjat on!