Neiti Näpsä, minäkö?

Olen saavuttanut Facebookissa maagisen rajan: minulla on nyt 200 "ystävää". Ystäväni sanoi, että minun pitäisi alkaa panostaa määrän sijasta ystävien laatuun. Olen samaa mieltä. Olen blogissani yrittänyt kovasti antaa itsestäni rehellistä kuvaa. Olen kirjóittanut lukemattomia kirjoituksia siitä, miten boheemi olen. Ja nyt minut on äänestetty Facebookissa ystäväpiirissäni kaikkein täsmällisimmäksi. Argh! Mihin on maailma menossa, jos minä olen täsmällinen? Toinen ominaisuuteni on minusta paljon mukavampi ja totuudenmukaisempi. Olen ystäväpiirini mukaan kaikkein vieraanvaraisin ystävä. Se on taatusti kodin perintöä.

Täsmällisyys-määritelmä johtunee siitä, että suurin osa ystävistäni tuntee vain minun virallisen minän. Joukossa on paljon entisiä ja nykyisiä työkavereita sekä ex-koulukavereita. Kieltämättä olen ollut aina hyvin täsmällinen koulu- ja työasioissa. Olen hoitanut aina kaikki tehtävät huolellisesti ja tarkasti Se ei kuitenkaan johdu siitä, että olisin tarkka luonteeltani. Ei, vaan se johtuu kunnianhimoisesta luonteestani. Olen tehnyt kaiken hyvin, jotta onnistuisin opiskeluissa ja työssäni. Olen lukenut aina sen ylimääräisen kerran koealueen läpi tai haalinut pari ylimääräistä työtehtävää, jotta olisin erinomainen koululainen ja työntekijä.

Äitinäkin koen olevani "riittävän hyvä äiti", mutta on muutamia osa-alueita, jotka saavat minut tuntemaan itseni uusavuttomaksi kakaraksi. Sunnuntaina minulla oli oikein terapeuttinen junamatka, kun voivottelin erään toisen akateemisen naisen kanssa surkeuttamme. Olimme keskustelun perusteella molemmat aivan onnettomia huolehtimaan lasten ulkovaatteista. Olemme niitä äitejä, joille tarhan täti sanoo, että nyt voisi kyllä laittaa kurahanskat. Ja niitä äitejä, joille tädit lähettävät lasten kautta viestejä siitä, miten sukkahousut olisivat jo näillä ilmoilla tarpeen. Noloa!

En kerta kaikkiaan ymmärrä niitä näppäriä naisia, jotka aina tietävät, millaiset varusteet lapsilla täytyy olla päiväkodissa. En tiedä mitään inhottavampaa kuin miettiä, mitä ulkovaatteita lapsille täytyy pukea päälle marraskuussa kurakeleillä tai mitä kaikkia varavaatteita pakataan hoitokassiin. Se on paljon vaikeampaa kuin saarnan tai näytelmän kirjoittaminen. Rakastan vaatteiden ostoa, mutten ulkovaatteiden puhumattakaan kura-asuista. Sopisin täydellisesti äidiksi Ranskaan tai Italiaan, jossa laittaisin lapset kauniissa sisävaatteissa hienoon puistoon esittelemään suloisuuttaan. Laurakin sopisi siihen muottiin erinomaisesti! Inhosin jo lapsena sadevaatteita ja toppahousuja, nuoruudesta puhumattakaan. Muistan eräänkin pakkaskävelyn, kun ystäväni oli laittanut toppahousujen alle parit välihousut. Minä sen sijaan hienostelin ohuissa hiihtareissa; kaikeksi onneksi nylon-sukkahousut kipristelivät mukavasti pakkasessa. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa!

En ole siis Neiti Näpsä! En, en, en!