Free counter and web stats

lauantaina, tammikuuta 12, 2008

Katso silmiin!

"Äiti, katso silmiin!" on Mikaelin ja Lauran uusin suosikkilause. He haluavat, että katson heitä silmiin, koska tietävät silloin saavansa 100% huomion. Muuten äidin vastaukset voivat olla hyvin epämääräisiä, kun päässä pyörii ylensä useampi asia yhtä aikaa. Silmiin katsominen vakuuttaa lapsen siitä, että äiti on oikeasti läsnä. Äiti näkee minut. Äiti kuuntelee minua. Minä olen tärkeä. Minua rakastetaan.

Luin jostain, että ihminen rakastuu yleensä siihen, että joku näkee hänet. Me janoamme sitä, että meidät huomattaisiin. Me kaipaamme sitä, että joku iloitsisi meidän olemassaolostamme. Sama teema on Anna Eriksonin laulamassa laulussa: "Mutta muistan miten katsoit, sait mut hehkumaan. Kun katsoit minuun...sinun olla halusin." Rakkauslaulu kuvaa oikeastaan itserakkautta. Tarinan henkilö ei muista enää edes sitä ihmistä, joka häntä katsoi kauniisti. Hänelle oli tärkeää vain se tunne, että hän kelpaa ja tulee nähdyksi.

Monet lapset tekevät kaikkensa, jotta joku näkisi heidät. Nuoret tytöt ovat valmiita mihin tahansa, jotta he kokisivat olonsa rakastetuiksi. Moni parisuhdekin hajoaa siihen, ettei toista enää nähdä. Puolisosta on tullut kuin kaluste, johon ei tarvitse kiinnittää enempää huomiota. Kuitenkin meistä jokainen kaipaa sitä, että joku on kiinnostunut meistä.

Ihmisen antama rakkaus ja huomio ei ole koskaan täydellistä. Äidin ajatukset voivat harhailla silloinkin, kun hän tapittaa lastaan silmiin. Onneksi on olemassa Rakkaus, joka on täydellinen. Hänen katseensa alla me tulemme nähdyiksi. Hän kuiskaa korvaamme: "Olet tärkeä! Sinua rakastetaan!"

Olen hieno,
sillä sinä olet minut luonut.
Olen arvokas,
sillä sinä rakastat minua.
Kaunis olen silmissäsi,
jalokivi kädessäsi.

Siksi ei ole väliä,
jos joku ei anna
minulle arvoa
tai pitää minua
typeränä.
Sydämeeni
kuiskaat totuuden:
olen kultaakin
arvokkaampi.

Olen silmäteräsi,
salainen aarteesi.
Iloitset minusta.
Tahdon kiittää sinua
niin kauan kuin elän
ja aina muistaa,
kuka minä olen.

Margaretha Melin

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Lapsuudessani opetettiin, että tervehtiessä tuli katsoa silmiim. Myöhemmin elämässä olen huomannut, että on joukko ihmisiä, jotka eivät juuri koskaan katso silmiin vaan aina jotenkin ohi tai sivulle myös keskustellessa. Psykologiasta olen oppinut, että syynä saattaa olla häpeän tunne. "En ole sen arvoinen, että minua katsotaan". Siksi onkin tärkeää, että lapsiin kiinnitetään huomiota ja heidät nähdään ihan oikeasti eikä vain pinnalta.