Free counter and web stats

perjantaina, tammikuuta 04, 2008

Elämysmatkailua

Perheemme yhteiset lomat ovat olleet viimeisen vuoden aikana kortilla. Itse asiassa viimeinen yhteinen lomamme oli tasan vuosi sitten, kun ajoimme uudeksivuodeksi Pelloon, kaamoksen keskelle. Lapset ovat lomailleet senkin jälkeen ahkerasti Pellossa, milloin kenenkin kanssa, mutta koko perheellä emme ole liikuskelleet muutamaa Sysmän päiväretkeä lukuunottamatta. Seuraava yhteinen loma on tiedossa vasta kesällä, koska minulla ei ole käytössä yhtään ainoaa lomapäivää.

Onneksi elämysmatkailua voi harrastaa myös vapaapäivinä. Tänään lähdimme koko perheellä Helsinkiin, ensimmäistä kertaa Etelä-Suomeen muuton jälkeen. Jätimme auton asemalle ja hyppäsimme G-junaan. Lapset olivat aivan innoissaan, varsinkin Antton. Esikoisemme on rakastanut junia kaksivuotiaasta asti. Hän on oikein junafriikki. Niinpä hän nauttii suunnattomasti siitä, että kouluun pyöräillessä näkee monta junaa. Ja Antton tunnistaa junat jo kaukaa. Nytkin hän koko matkan ajan kinusi ikkunapaikkaa, jotta voisi paremmin seurata junaliikennettä. Hän esitteli meille myös teorioita siitä, miksi junat pysähtyvät tietyllä raiteella. Juna-aikataulutkin hän osaa jo ulkoa; poika luetteli meille, mitkä junat pystähtyvät milläkin Espoon asemalla. Kiinnostaa pikkukiviäkin...

Lauralle matkan kohokohta oli tietysti shoppailu. KOhteenamme oli Stockmann, jonne Antton oli saanut lahjakortin kummitädiltään. Laura esitti coolia Stockmannin liukuportaissa; ne eivät ole mitään verrattuna metron portaisiin. Kummitäti oli nimittäin kesäisellä elämysmatkallaan tarjonnut tytöllemme Korkeasaaren ja Stockmannin lisäksi käynnin myös metrossa. Vau! Shoppailu-reissu oli Lauralle muutenkin hienoinen pettymys, koska isoveli sai lahjakortilla ostamansa pelin lisäksi vielä uudet talvikengät ja toppapuvun. Onneksi äiti suostui ostamaan Tatu ja Patu Suomessa -kirjan sekä lupasi, että Prismasta hankitaan Muumi-shampoo-hoitoaine -pakkaus. Lauralle kävi nimittäin tänä jouluna todella huonosti: hän unohti lähettää joulupukille toivelistansa eikä tietystikään saanut yhtään listalla olevista lahjoista, vaikka muuten saikin mieleisiä lahjoja. Ensi jouluna Laura aikoo olla tarkempi ja lähettää listan hyvissä ajoin.

Miksun päiväkin oli täynnä elämyksiä. Ensinnäkin hän pääsi rattaisiin, pitkän tauon jälkeen. Täällä periferiassa kuljetaan yleensä vain autolla. Rattailla oli komeaa kulkea pitkin Helsingin katuja. Linnanmäkeen verrattava huippukokemus oli tarjolla Stockmannilla. Hissit olivat niin tupatentäynnä, että päätimme tuskastuttavan odottelun jälkeen kulkea liukuportaissa. Kuopuksemme kiljahteli aivan innoissaan , kun hän sai mennä rattailla vauhdikkaasti liukuportaissa.

Päivän toinen kohokohta oli pienimmälle tietysti syöminen. Jo aamulla hänen katseensa kirkastui, kun mainitsin maagisen sanan "Hesburger". Miksu viritti itseänsä oikeaan tunnelmaan laulamalla Hesburgerin laulua "Hesburger, let´s go in, on safka se maistuvin..". Miksu olisi mennyt Hesburgerille mieluusti jo suoraan juna-asemalta. Kadullakin hän lauloi yhdessä Lauran kanssa laulua, jonka vanhemmat ovat luokitelleet pahemman tason aivopesuksi. "On juttu niin Hesburgeriin aina luottaa voit kuin ystäviin..." kuulostaa aika pahalta, vaikka omistajat ovatkin oikein kunnon kristittyjä. Miksun harmiksi ajauduimme Hesburgerin sijasta McDonaldsiin, koska hampurilaisravintoloiden paikat olivat muuttuneet sitten äidin ja isän kultaisten opiskeluaikojen. Niihin aikoihin olimme tosin niin köyhiä ja saitoja, ettemme harrastaneet moisia ylellisyyksiä. Hampurilaisateria upposi amerikkalaisessa variantissakin Mikaeliin oikein mainiosti. Vanhemmat taas olivat tyytyväisiä siihen, että Luulajan aikojen pikaravintolainnostus on muuttunut terveellisempään ja ekologisempaan kotiruokaan. Pikaruokaa vain lasten elämysmatkoilla, voisi olla perheemme periaate.

Elämysmatkailu voi olla mukavaa ja edullista. Tulomatkalla ystävällinen konduktööri antoi meille sellaiset perheliputkin, että halvaksi tuli. Miksi lähteä merta edemmäksi kalaan, kun lähellä on niin mielenkiintoisia ja jännittäviä paikkoja. Ainola voisi olla seuraava matkakohteemme! Sinnekin pääsee rattailla...

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Tosi hieno elämysmatka. Positiiviseen luonteeseesi kuuluu, että et maininnut kertaakaan rasittavaa tungosta tms.
Minäkin kävin toissapäivänä Hesan Stockmannilla. Tungos oli hirmuinen ja joka puolella kuulin puhuttavan venäjää. Hisseihin piti jonottaa, mutta jaksoin odottaa koska 3-4 kerroksen nousut liukuportailla olisi vienyt myöskin aikaa. En ostanut mitään vaan nautin tuotteiden katselusta.