Olen ollut tänään TV-jumiksen jälkeen varsin levoton. Minulla on aina suurten juttujen jälkeen taipumusta mennä ylikierroksille. Silloin en voi oikein keskittyä mihinkään järkevään. Sen sijaan teen kaikkea turhanpäiväistä, ja vaeltelen levottomona paikasta toiseen. Niinpä tänäänkin olen vaan haahuillut täällä kotona, surffaillut netissä, näpräillyt kännykkää, tanssinut lasten kanssa Anna Eriksonin tahdissa, lukenut lapsille kirjaa, leikkinyt piilosta ulkona sekä pälättänyt puhelimessa ja muutenkin.
Selvästikin paineet ja jännitys ovat purkautuneet, vaikka en itse TV-lähetyksessä yhtään jännittänytkään kuoron alkulaulua lukuunottamatta. Silloin sydämeni pamppaili hurjaa vauhtia. Onneksi alkuvirren laulaminen rauhoitti mieleni niin hyvin, että alkutervehdyksen pystyin vetämään jo aivan normaalisti. Loppua kohti olo vain parani; Herran Siunausta lausuessa tuli tunne, että olisin voinut kyllä jatkaa jumista vähän pitempäänkin. Sen verran hauskaa hommaa!
En ole katsonut itse jumalanpalvelustra nauhalta enkä aio sitä lähiaikoina tehdäkään. Minulle jäi jumalanpalveluksesta hyvä maku suuhun enkä anna turhan analysoinnin sitä pilata. Jos katsoisin lähetyksen nyt, löytäisin sieltä sata virhettä, ja minua alkaisi vaan harmittaa. Muutaman kuukauden kuluttua voin katsella nauhoitusta objektiivisemmin enkä niin tunteella. Silloin ymmärrän toivottavasti paremmin kokonaisuutta enkä jää kiinni pikkuvirheisiin.
Luulen, että TV-jumalanpalveluksen toimittaminen oli tärkeä asia seurakunnallemme ja sen jumalanpalveluselämälle. Nyt on hyvä jatkaa jumalanpalveluselämän kehittämistä, kun saimme hienon kokemuksen siitä, miten Jumalan kansan juhla syntyy suuren joukon yhteistyöstä. Kenraaliharjoitus oli vielä melkoista harjoittelua; ylitimme lähetysajankin silloin peräti seitsemällä minuutilla. Tänään ote oli aivan toinen. Kaikki tiesivät omat tehtävänsä ja hoitivat osuutensa taidolla. En olisi ikinä uskonut, että saamme puristettua ehtoollisjumalanpalveluksen tuntiin. Aivan siihen emme päässeetkään. Ylitimme ajan seitsemällätoista sekunnilla. Ei hassumpi suoritus tällaisilta amatööreiltä. Olen kiitollinen Jumalalle siitä, että sain olla mukana tällaisessa projektissa. Jumala on hyvä!
"Niin huikea taivaasi on,
niin ääretön, niin rajaton.
Niin pienenä käsiisi jään,
jään ihmeitä ylistämään."
Anna-Mari Kaskinen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti