Syntisen hyvää!

Viime talvena havahduin iltakävelyilläni kaupungilla siihen, miten synti-sanan merkitys oli muuttunut. Mainosmiehet olivat valjastaneet synti-sanan omaan käyttöönsä. Synti ei ollut enää asia, jota pitäisi karttaa. Suurissa tavaroiden ja naistenlehtien ulkomainoksissa synti esitettiin tavoiteltavana ja ihanana. Syntisen hyvää kuvasi sitä, miten vastustamaton suklaapatukka tai jäätelöpuikko on. ”Vietä syntisen ihana viikonloppu” oli houkutteleva mainoslause kylpylälomalle, jossa olisi tarkoitus hemmotella itseään.

Tämän ajan ihmiselle synnintunnustus on myrkkyä. Kerran sain lukea suoraa palautetta sanomalehden kolumnissa siitä, miten kyseinen kirjoittaja, erään koululaisen äiti, oli raivostunut perhejumalanpalveluksemme synnintunnustuksesta. Sillä kertaa johdatimme seurakunnan synnintunnustukseen köyden avulla. Vertasimme syntiä ihmisen ympärille pyöritettyyn köyteen, joka vähitellen esti avustajan liikkumisen ja teki hänen elämänsä vaikeaksi ja inhottavaksi.

Meidän luterilaisessa kirkossa ei ole olemassa syntilistaa, josta voisimme suortaan katsoa, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Raamatun 10 käskyä ja rakkauden kaksoiskäsky antavat meille hyvät perusohjeet siitä, mikä on syntiä eli vastoin Jumalan tahtoa. Kuitenkin synti on paljon laajempi asia. Syntiä on kaikki se, mikä orjuttaa meitä, vie meidät pois Jumalan läsnäolosta ja Hänen etsimisestään. Niinpä mikä tahansa hyväksin asia voi muuttua synniksi, jos se on meille tärkeämpi kuin Jumala. Luin muutama vuosi sitten erinomaisen kirjan seitsemästä kuolemansynnistä. Järkytyin, kun huomasin jokaisen kuolemansynnin kohdalla, että tämäkin kuolemansynti mellastaa sydämessäni. Ahneus, kateus, viha, ylpeys, välinpitämättömyys, himo ja mässäily. En ole täysin vapaa niistä mistään. Ne tunkevat ajatuksiin, sanoihin ja tekoihin muodossa tai toisessa.

Paha asustaa jokaisessa ihmisessä perisynnin seurauksena ja se yrittää saada ihmisen toimimaan Jumalan tahtoa vastaan. Syntiinlankeemuskertomus osoittaa, miten kavala Saatana on. Hän esittää asiansa viattomassa muodossa ja saattaa ihmisen epäilemään Jumalan tahtoa ja Jumalan hyvyyttä. Jeesuksen toiminta autiomaassa on meille esimerkkinä oikeasta toiminnasta kiusauksissa ja koettelemuksissa. Jeesus vastusti Saatanaa Jumalan sanalla. Hän vetosi niihin lupauksiin, joita Jumala on antanut Raamatussa. Samalla tavalla meidän on hyvä etsiä Raamatusta neuvoja, ohjeita ja voimaa, jotta me voisimme kestää kiusauksissa ja koettelemuksissa. Itse olen saanut paljon apua vaikeissa tilanteissa Raamatusta. Usein on sattunut niin, että Päivän tunnussanan teksti on lohduttanut, rohkaissut tai myös saanut minut havahtumaan, jos olen ollut kulkemassa väärään suuntaan, pois Jumalan luota.

Tärkeintä kiusausten ja koettelemusten keskellä on kuitenkin se, että me uskallamme lähestyä Jumalaa. Mikään synti ei ole sellainen, että langettuamme siihen, emme voisi tulla Jumalan luokse. Jumala tietää kaikki ajatuksemme, sanamme ja tekomme. Meidän ei tarvitse esittää hänelle olevamme hyviä ihmisiä. Hän ottaa meidät vastaan sellaisina kuin me olemme ja antaa meille anteeksi. Saamme joka päivä tulla rukouksessa Jumalan luokse, pyytää, että hän puhdistaa sydämemme ja pyytää voimaa elää hänen tahtonsa mukaan. Hän voi muuttaa sydämiämme, niin että viha voi muuttua rakkaudeksi, katkeruus anteeksiantamiseksi ja ylpeys nöyryydeksi.

Kiusausten keskellä meidän on nöyrryttävä siihen, ettemme ole täydellisiä, vaan tarvitsemme Jumalan armoa. Jumala ei tahdo, että me kannamme menneisyyden painolasteja. Minkä hän on antanut anteeksi, on todella anteeksiannettu. Saatana muistuttaa meitä vanhoista synneistä, mutta Jumala vakuuttaa, että ne on annettu anteeksi Jeesuksen tähden. Nyt paastonaikana on erityisen hyvä mahdollisuus ripittäytyä papille, seurakunnan työntekijälle tai muulle luotettavalle kristitylle. Ripissä saa tunnustaa kaiken, mikä painaa sydämessä ja saa kuulla toisen ihmisen suulla, miten kaikki on anteeksiannettu. Tommi Kalenius on ilmaissut saman asian laulussaan: ”Omin voimin yksikään ei irti pääse synneistään, armon virta kuohuaa. Avoin lähde meille on, kaikki maksettu jo on, armon virta kuohuaa.”

Paastonaikaa on joskus kuvattu seitsemäksi vapaaksi viikoksi. Meidän ei Raamatun mukaan tarvitse vaipua paastonaikana synkkyyteen tai kieriskellä itsesäälissä. Ei, tekopyhyys on pahinta, mitä me voimme tehdä. Näinä seitsemänä viikkona voimme nostaa katseen itsestämme Jeesukseen ja lähimmäisiin. Voimme miettiä, mitä juuri minä ja sinä voisimme tehdä, että Jumalan rakkaus voisi saada enemmän tilaa tässä maailmassa. Mistä minä voisin luopua lähimmäisen hyväksi? Antaisinko aikaani yhteisvastuukeräyksen keräämiseen tai naapurin mummon tapaamiseen vai antaisinko rahaani hyväntekeväisyyteen tai lähetystyöhön tai pitäisikö minun luopua jostain nautintoaineesta paaston ajaksi.

Paastonaika kutsuu meitä erityisesti säännölliseen hartauselämään etsimään Jumalan kasvoja. Seuraavat viikot meillä on loistava mahdollisuus tutkia omaa elämää, ottaa pois sellaisia rönsyjä, jotka estävät kasvumme kypsiksi kristityiksi ja rakastaviksi lähimmäisiksi. Sen vuoksi kehotan teitä kaikkia laatimaan oman paastosäännön. Sellaisen, joka ei kurista eikä kiristä, vaan vapauttaa elämään täyttä elämää Jumalan läheisyydessä.


KATUMUS JA PAASTO

-Katso isä!
Pikkutyttö ottaa pari tanssiaskelta,
heilauttaa vaaleita hiuksiaan taaksepäin ja nauraa.

Isä katsoo tytärtään ihastuneena.
-Oletpa sinä nätti.

Tyttö juoksee isän kaulaan.

Kun paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi, sanoo Jumala
ja aikoo katsella minua.

-Katso isä!

Satu Kreivi-Palosaari

PS. Ystäväni Mari pyysi minua kertomaan paastonajastani. Tässä oli lievästi muokattuna puhe, jonka pidin tuhkakeskiviikon messussa. Se oli vaikuttava kokemus. Symboliikka ja tunnelma puhuttelivat meistä monia. Risti otsassa, Sanna-Maaritin laulut, puhuttelevat raamatuntekstit ja rukoukset, ehtoollinen ja syvä rauha. Niillä aineksilla oli hyvä aloittaa paastonaika. Lisää paastonajastani, perheemme paastosäännöstä ja kuolemansynneistä seuraa lähiaikoina.