Kerro kirkosta

Olin eilen mielenkiintoisessa seminaarissa, jonka aiheena oli "Kerro kirkosta". Paikalla oli toinen toistaan pätevämpiä luennoitsijoita luomassa kuvaa siitä, millaisissa haasteissa kirkko elää viedessään sanomaansa eteenpäin. Suurin osa esitelmän pitäjistä ei suinkaan ollut kirkon "omia" miehiä ja naisia, vaan tärkeitä yhteiskunnallisia vaikuttajia. Suuri osa heistä varmaan oli kuitenkin kirkon jäseniä.

Päivä oli pitkä. Kolmetoista erilaista kokonaisuutta veivät mehut kokonaan tällaiselta kuulijalta, joka ei ole vuosikausiin tottunut istumaan luennoilla. Aamupäivän esitelmät jaksoin kuunnella oikein hartaudella muistiinpanoja tehden, mutta iltapäivästä ote alkoi jo herpaantua. Poikkeuksena oli kuitenkin kirkollisen viestinnän innovaatiopalkinnon luovuttaminen, joka sai väsyneen olemukseni taas piristymään. Palkinto ojennettiin Tampereen seurakunnan nuorten aikuisten "Uusi verso"-yhteisölle tunnustuksena loistavasta viestintäprojektista. Nuoret aikuiset olivat pienellä budjetilla tehneet upean videopätkän "Jaakko ja uusi verso", joka pohjautui vanhaan satuun. Se kuulemma löytyy YouTubesta ja leviää vikkelään Facebookissa. Videopätkä oli oiva esimerkki siitä, miten kristillinen toiminta voi olla hyvin hengellistä, mutta samalla nykyaikaista ja luovaa.

Päivän annista jäi keskeiseksi se, miten merkittävä välinen internet on nykyihmiselle. Teppo Turkki puhui esitelmässään ubiikkiyhteiskunnasta, joka on suomennettu "arjen tietoyhteiskunnaksi". Ubiikkiyhteiskunta tarkoittaa sitä, että ihmisillä on pääsy nettipalveluihin joka paikassa 24-7. Mielenkiintoista käsitteessä on se, että ubiikilla on tarkoitettu alunperin Kristuksen läsnäoloa kaikkialla. Nyt netti on Kristuksen sijaan kaikkialla ja ihmiset pakenevat elämän tylsyyttä virtuaalimaailmaan. Japanissa tehtyjen tutkimusten perusteella monet ihmiset ovat päivästään jo 20-30% ON LINE eli kytkettynä verkkoon; Turkin omissa pienimuotoisissa tutkimuksissa suomalaiset taidealan opiskelijat olivat aivan yhtä paljon verkossa kuin esimerkin japanilaiset. Netti on erityisen tärkeä ja luonnollinen oleskelupaikka alle 30-vuotiaille, joita kutsutaankin nettinatiiveiksi. Itse kuulun vanhempaan polveen, ns. nettituristeihin, jotka ovat joutuneet opettelemaan nettimaailman vasta aikuisina.

Yksi Hesarin päätoimittajista, Reetta Meriläinen, piti valtavan hyvän esitelmän, jossa hän tarkasteli kirkon kuvaa medissa. Hän kehotti kirkkoa tunnistamaan omat vahvuutensa, löytämään oman ydinsisältönsä eli sanoman ja opettelmaan toimimista uudessa maailmassa. Hänen mukaansa nykyajan suurten muutosten keskellä toimiminen vaatii nöyryyttä, rohkeutta, luovuutta sekä virheiden tekemistä ja niistä oppimista. Hänen mukaansa kirkolla ei ole uskattavuusongelmaa, koska kirkko ei ole huijari. Sen sijaan kirkolla voi olla kommunikointiongelmia, mistä johtuen kirkko ja ihmisten hengellinen kaipuu eivät kohtaa.

Ex-ministeri ja nykyinen Yleisradion ohjelmistoalueen johtaja Olli-Pekka Heinonen ihastutti asiantuntemuksellaan sekä hyvin valmistellulla esityksellään "Muutu tai kuole", jossa oli paljon hyviä pointteja. Hän kyseenalaisti esitelmässään suomalaista nykytrendiä, jossa kriittisyydestä on tullut itseisarvo. Akateemisen sivistyksen katsotaan Heinosen mukaan nykyään olevan kriittisyyttä, mikä on pelottavaa uuden luomisen kannalta. Kukaan ei uskalla kokeilla mitään uutta, jos yleisilmapiiri on liian kriittinen.

Heinonen käsitteli myös suomalaisen yhteiskunnan muuttumista modernista postmoderniksi. Hänen mukaansa yhteiskuntamme ei vielä ole postmoderni, vaan me elämme muurosvaihetta, olemme eräänlaisessa tunne-explotaatiossa. Heinonen kuvasi, että elämme ikäänkuin tunnemyrskyssä, jossa asioita arvotetaan tunteiden perusteella. Niinpä skandaalit saavat paljon tilaa ja tunneperäinen mielipide on ratkaiseva. Kirkon kannalta on positiivista se, että hengellisyys on tänä päivänä tärkeämpää kuin milloinkaan viimeisen 20 vuoden aikana. Kuvaavaa ajallemme on myös se, että esimerkiksi jo puolet suomalaisista valitsee TV-ohjelmansa sen muodon eikä sen sisällön perusteella.

Päivä oli kokonaisuudessaan oikein antoisa. Esitelmien lisäksi nautin suunnattomasti vanhan naapurini seurasta sekä muutamasta uudesta kohtaamisesta. Jäin kuitenkin miettimään sitä, eikö "Kerro kirkosta -seminaarissa voisi tulla jotenkin selvemmin esille myös hengellinen puoli. Esitelmiä kuunnellessa tuli välillä vähän epätoivoinen olo. 2000-luvun ihmisen ja erityisesti nuorempien ikäluokkien tavoittaminen kristillisellä sanomalla tuntuu niin mahdottoman suurelta, lähes toivottomalta haasteelta.

Tampereen "Uuden verson" esimerkki valoi kuitenkin uskoa siihen, että hyvää jälkeä syntyy silloin, kun kirkossa annetaan tilaa maallikoiden luovuudelle eikä sanomaa laiteta vakan alle. Omassa voimassa kirkosta kertominen ja evankeliumin levittäminen 2000-luvulla tuntuvat mahdottomilta tehtäviltä. Onneksi on Jumala, joka on ubiikkiyhteiskunnan periaatteiden mukaisesti ON LINE -tilassa 24 tuntia/vuorokaudessa aivan joka paikassa. Hän voi antaa uusia ideoita sekä auttaa löytämään juuri oikeat ihmiset ja oikeat tavat viedä sanomaa eteenpäin. Ilman Jumalaa nostaisin kyllä toivottomana käteni pystyyn. Nyt voin vain luottaa siihen, että Jumala on kaiken viisauden ja luovuuden lähde.