Rukous kantaa

Viime aikoina olen kuullut paljon surullisia uutisia: sairautta, silmitöntä väkivaltaa ja onnettomuuksia. Kaiken tämän keskellä olen kuitenkin ollut kiitollinen siitä tuesta, mikä meillä kristityillä on toisissamme ja ennen kaikkea Jumalassa. Mikään ei lohduta surun tai pelon keskellä samalla tavalla kuin tietoisuus siitä, että on esirukoilijoita ja että on Jumala, joka kantaa vahvoilla käsivarsillaan. Raamatussa Jeesus lupaa, ettei hiuskarvakaan lähde ihmisen päästä Jumalan tietämättä. Se on uskomaton lupaus: Jumala kantaa ja auttaa kaiken hädän keskellä.

Jumala, sinä osaat kääntää
kaiken pahan hyväksi,
sinä olet vahvempi kuin
kaikki pahan voimat.
Tässä on pelkoni, ota se!
Kiitos, että autat minua!
Aamen.

Monica vikström-Jokela: Kirkkovuosi lasten kanssa, s.102


Itkemättömät itkut

Kaikki menneet murheelliset päivät,
itkut, jotka itkemättä jäivät,
suru, jota lievitä ei kukaan,
kipu, joka aina tulee mukaan,
tuska, joka yhä tulee kohti,
murhe, joka epätoivoon johti,
kyynel yksikään ei turhaan juokse.
Kaikki, kaikki kootaan Isän luokse.

Kerran vielä merkityksen saavat
kaikki itkut, kaikki lyödyt haavat.
Aika kutoo suurta salaisuutta,
kivun kautta Jumala luo uutta.
Mikään vaihe ei voi mennä hukkaan,
kyyneleetkin pukheavat kukkaan,
vaikkei silmä vielä nähdä saata,
tuskakin on toivon kasvumaata.

Vaikka pimeys on yllä päämme,
vaikka vielä varjon maahan jäämme,
yössä liekki lämpimästi loistaa,
padot murtaa, kaikki esteet poistaa.
Hiljaa lähtee sydämeltä taakka,
itkut itkeä saa loppuun saakka,
sisään tulvii uusi, kirkas vesi.
Vihdoinkin on vapaa sydämesi.

Anna-Mari Kaskinen:Minä en sinua unohda