Tuli on irti!

Kaksi vuotta sitten kokoonnuimme eräänä toukokuisena sunnuntaina rukousystäväni Hannan kotona. Hanna oli kutsunut kotiinsa joitakin nuoria naisia suunnittelemaan seuraavana syksynä aloitettavaa piiriä. Jostain kumman syystä Hannan kotiin saapui sinä iltapäivänä myös muita hänen ystäviään, uskovia nuoria naisia. Ilmeisesti Jumala itse lähetti heitä!


Aloitimme kokoontumisen rukouksella. Rukoilimme vuorotellen, aivan rauhallisesti ja normaalisti. Silloin Hanna näki kuvan tulenlieskoista, jotka tulivat päällemme. Kun hän kertoi näystään, tajusimme, mitä erityistä päivässä oli. Oli helluntai, Pyhän Hengen vuodattamisen juhla. Tuntui todella uskommattomalta, että Jumala antoi tuollaisen näyn juuri helluntaipäivänä. Kokoontumisemme eteni hyvin rukoushetkemme jälkeen: Helmihetkiä-ryhmä oli saanut muotonsa.


Tänä keväänä järjestin kodissani naistenillan, jonka teemana oli "Kuunteleva rukous". Illan alustajan, Ulla Kuisman, lisäksi meitä oli paikalla yhdeksän naista; juuri sopiva määrä sekä kahvipöytään että rukouspiireihin. Liekö johdatusta!


Ullan alustuksen jälkeen me harjoittelimme kuuntelevaa rukousta kolmen hengen ryhmissä. Ulla aloitti rukouksen sanallisesti. Sitten me olimme ihan hiljaa ja pidimme kaksin puolin kättä rukouksen kohteena olevan ihmisen puolesta ja kuuntelimme, oliko Jumalalla mitään sanottavaa. Olihan Hänellä! Kaikille muille paitsi minulle tuli mieleen joku ajatus tai kuva, jonka he halusivat kertoa ihmiselle, jonka puolesta he rukoilivat.

Vieläkin pohdin sitä, mitä tarkoittivat ne kuvat, jotka minun puolestani rukoilleet sisaret saivat. Uskon siihen, että Jumalalla oli joku viesti annettavana niiden kautta, koska ne puhuivat samasta asiasta. Mielenkiintoista!


En ole itse mikään hurmoshenkinen näkyjen näkijä. En ole itse asiassa saanut elämässäni yhtään kuvaa, ilmestystä enkä suoraa profetiaa Jumalalta. Se ei minua harmita, koska tiedän, että Jumala käyttää eri ihmisiä eri tavalla ja antaa armolahjoja oman tahtonsa ja viisautensa mukaan. Sen sijaan olen saanut rohkaistua ja vahvistua uskossa monta kertaa, kun joku ihminen on saanut profetian tai kuvan minulle.

Ensimmäinen kimmoke teologin uralleni tuli Seppo Juntusen suulla. Pyytäessäni itselleni kielilläpuhumisen armolahjaa rukousillassa sainkin kuulla profetian, että Jumala tahtoo minut kokoaikaiseen työhönsä. Työhön ja kutsumukseen liittyviä profetioita olen saanut pitkin matkaa useammankin kerran; jokainen niistä on tullut tarpeeseen.

Jumalan kokonaisvaltaista varjelusta ja suojelusta olen kokenut silloin, kun Jumala on lähettänyt jonkun ihmisen varoittamaan minua vaarasta. Sekin on tapahtunut kaksi kertaa. Niissä tilanteissa on tuntunut aivan uskomattomalta se, että Jumala oikeasti välittää tällaisesta yhdestä pienestä ihmisestä niin paljon, että laittaa toisen ihmisen varoittamaan.

Pyhän Hengen symbolit, tulenlieskat ja kyyhkynen, kuvaavat hienosti Jumalan kolmannen persoonan eri puolia. Välillä Hän toimii elämässämme voimakkaasti, toisinaan hellästi ja pehmeästi. Joka tapauksessa Pyhä Henki toimii jokaisen kristityn elämässä. Paavali sanoo painokkaasti 1. Korinttilaiskirjeessä (1. Kor. 12:3): "Kukaan ei myöskään voi sanoa: "Jeesus on Herra", muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta."

Olen lukemassa ruotsalaisen suuren teologin, Peter Halldorfin, kirjaa "Kaipaatko täyteyttä Hengen sen?" Kirja on uskomattoman syvällinen, ja sen vuoksi sitä ei voi lukea samalla tavalla kuin kevyempää kirjallisuutta. Luen sitä hitaasti mietiskellen ja miettien sitä, mitä uutta Jumala tahtoo opettaa minulle itsestään kirjan kautta. Tässä tämän päivän löytöni, joka on dialogi suuren venäläisen hengellisen isän Serafim Sarovilaisen sekä hänen luokseen apua tulleen ihmisen välillä:

Isä: "Sinua kehotettiin käymään kirkossa, rukoilemaan ja tekemään hyvää. Sen sanottiin olevan kristityn elämän tarkoitus. Yksikään vastaus ei tyydyttänyt sinua. Rukous, paasto ja muut kristilliset teot ovat toki hyviä itsessään, mutteivät ne ole elämämme päämäärä, ne ovat vain välikappaleita. Kristityn elämän todellinen päämäärä on hankkia Pyhä Henki. Huomaa, että yksikään hyvä teko ei voi saada aikaan Pyhän Hengen hedelmää, ellei tekoa ole tehty rakkaudesta Kristukseen. Tämän Hengen saaminen on elämämme päämäärä."

Kristitty: "Isä, sinä puhut aina Pyhästä Hengestä ja sanot, että meidän on saatava se, mutta milloin ja missä voin sen nähdä? Hyvät teot ovat kouriintuntuvia, mutta miten Pyhän Hengen voi nähdä? Miten voin tietää, onko hän minussa vai ei?"

Isä: "Pyhän Hengen armo, joka annettiin meille kastehetkellä, loistaa sydämessämme lankeemuksistamme huolimatta ja meitä ympäröivästä pimeydestä huolimatta. Hän näyttäytyy kuvaamattomassa valossa kaikille niille, joissa Jumalan teot tulevat julki. Pyhät apostolit olivat aistiensa välityksellä tietoisia Pyhän Hengen läsnäolosta."

Kristitty: "Miten minä itse voin olla sen todistaja?"

Isä: "Ystäväni, olemme molemmat Pyhässä Hengessä, sinä ja minä. Miksi et katso minua?"

Kristitty:"Isä, en voi katsoa sinua, sillä kasvosi ovat tulleet aurinkoa kirkkaammiksi ja minua häikäisee."

Isä: "Älä pelkää, Jumalan ystävä, sinä olet nyt itsekin alkanut säteillä samanlaista valoa kuin minä. Olet nyt itsekin täynnä Pyhää Henkeä, vaikka luulet ettet voi katsoa minua. --Älä pelkää, Herra on kanssasi. --Mitä tunnet"

Kristitty:"Lepoa ja rauhaa, jota en pysty kuvailemaan. --Kuvaamatonta iloa, joka täyttää koko sydämeni. --Sanomatonta lämpöä."
(Peter Halldorf: Kaipaatko täyteyttä Hengen sen?, lyhennelmä sivuista 179-181)

Rukoillaan, että Pyhä Henki saa huomenna äitienpäivänä koskettaa sydämiä kirkoissa ja kodeissa. Tule, Pyhä Henki ja anna tulesi syttyä sydämiimme!