Nostalginen reissu

Palasimme illalla kotiin Vaasasta, entisestä kotikaupungistamme, jossa kävimme ensimmäistä kertaa muuton jälkeen. Matka oli kaikin puolin ihana. Ajankohdan valinta osui nappiin: Vaasa oli lauantaina Suomen lämpimin paikka, kun mittari näytti lähes hellelukemia (yli 24 astetta). Vaasan torilla oli jo sellainen ihana kesätunnelma, josta nautin suunnattomasti viiden Vaasan kesän aikana.

Ehdin myös käydä shoppailemassa iki-ihanassa Dopp-vaatekaupassa, josta löydän melkein aina jotain kivaa ostettavaa. Helsingissä en tahdo löytää vaatekaupoista vielä oikein mitään, koska vaatteista on runsaudenpulaa. Sen sijaan pienessä liikkeessä, jossa saa loistavaa palvelua, on niin helppo tehdä löytöjä! Tietysti kävin myös kannattamassa pellolaisen Annan kenkäkauppaa torin laidalla sekä ihastelemassa upouutta Polarn och Pyret -lastenvaateliikettä sekä nautiskelemassa tunnelmallisen Café Augustin mozzarella-sämpylästä.

Kaupungilla shoppailua ja lämpöisää säätä paljon ihanampaa oli kuitenkin ystävien tapaaminen sekä perjantainen naistenilta Alskatissa. Tuntui uskomattoman hienolta olla naistenillassa, jonka ystäväni Hanna ja Hanna-Reetta olivat organisoineet Helmihetkiä-ryhmänsä kanssa. Kaikki oli suunniteltu viimeisen päälle ja ilta oli tehty rukouksen hengessä. Niinpä naistenillassa oli ihana tunnelma, ja kokonaisuus oli todella onnistunut.

Nautin erityisesti seinäjokelaisen ylistystanssiryhmän esityksistä. Koin niissä Jumalan läsnäoloa ja aitoa kristittyjen iloa siitä, että he saavat palvella ja palvoa Herraa. Tanssiryhmän mukanaolo vapautti mukavasti illan ilmapiiriä. Hymy oli herkässä, kun kaikki osallistujat pääsivät kokeilemaan yhtä tansseista. Rukousryhmät, joissa keskusteltiin rukouksesta ja rukoiltiin jokaisen puolesta erikseen, toimivat myös hyvin. Puheenikin sai hyvää palautetta, vaikka sitä pitäessä minulla oli sellainen tunne, ettei minulla ole mitään ihmeellistä annettavaa näille naisille. Ilmeisesti sain olla kuitenkin Jumalan käytössä, koska eräs osallistuja sanoi puheen antaneen vastauksia niihin kysymyksiin, joita hän tällä hetkellä pohtii.

Vaasassa oli hienoa nähdä, miten se työ, mitä aloittelin ystävieni kanssa nuorten naisten parissa, menee koko ajan eteenpäin. Naistenillan jälkeen ystäväni oikein taas pursusivat uusia, raikkaita ideoita. Täytyy sanoa, että välillä Vaasassa tuli vähän haikea olo. Vaikka viihdyn hyvin Järvenpäässä ja Helsingissä, on kaikki täällä osaltani vielä aika alussa. Työssä kyselen koko ajan Jumalalta sitä, mihin suuntaan minun pitäisi mennä. Järvenpäässä taas koen itseni vielä vähän muukalaiseksi siitä yksinkertaisesta syystä, ettei työn ja kodin lisäksi jää aikaa oikein muuhun.

Niinpä muistuttelin itseäni viikonlopun aikana monta kertaa siitä, millainen tilanteeni oli Vaasassa asuttuamme siellä vajaan vuoden. Siihen nähden viihdyn kyllä täällä Etelä-Suomessa paljon paremmin. Täytyy vaan muistaa antaa aikaa sopeutumiselle ja muutoksille. Sekin tuntuu toisaalta hyvältä, että rakkaita ystäviä on monessa paikassa ja monesta eri elämänvaiheesta. Onneksi on puhelimet, sähköpostit, Facebook ja rukousyhteys!

Olet antanut minulle ystäviä

Herra, olet antanut minulle ystäviä jakaakseni
heidän kanssaan elämäni tärkeät hetket.
Kiitos ystävistä, jotka ovat muistaneet minua odottamatta.
Kiitos ystävistä, jotka jakavat onnelliset hetket kadehtimatta.
Kiitos ystävistä, jotka luottavat minuun hetkinä,
jolloin olen epävarma tai hädissäni.
Kiitos ystävistä, jotka puolustavat minua vääryyden kohdatessa.
Kiitos ystävistä, joiden ystävyyttä en ole ansainnut,
vaan saanut lahjana.

Herra, anna minun kasvaa ystävyydessä ystävieni vertaiseksi:
rohkaisemaan masentunutta,
kuuntelemaan ahdistunutta,
lohduttamaan murheellista,
kannustamaan pelokasta.
Herra, tänään tahdon kiittää ystäviä ystävyydestä,
lujittaa entisestään ystävyyden siteitä,
tuoda sinun eteesi rukouksessa ystävieni parhaan
ja menestyksen.

Pertti Luumi (Kotien rukouskirja)