Free counter and web stats

maanantaina, marraskuuta 10, 2008

Rukous tuo rauhan sydämeen

Jumalan huolenpito on ihmeellistä. Hän johdattaa tielleni ihmisiä, kirjoja ja ja tapahtumia, joiden kautta voin oppia tuntemaan Häntä syvemmin. Äskettäin kohtasin taas sellaisen ihmisen, jonka seurassa kaipaukseni Jumalan puoleen vahvistui. Rukouksen ihminen vakuutti minulle keskustelumme aikana monta kertaa sitä, miten meidän kristittyjen ei tarvitse pelätä mitään; kaikki on Jumalan hyvissä käsissä! Hänen puheissaan ei ollut jäljellä paljoakaan omaa yrittämistä eikä omia hyviä tekoja. Sen sijaan hänen sanoistaan aisti vahvan luottamuksen rakastavan ja kaikkivaltiaan Jumalan ihmeellisiin mahdollisuuksiin.

Kesäisellä hengellisen ohjauksen kurssilla opin monia viisaita ajatuksia. Tässä niistä muutamia. Kirkkoisä Ireneuksen mukaan hengellinen ihminen on sellainen, jossa Pyhä Henki on yhdistänyt hengen ja ruumiin toisiinsa ja läpäissyt ne molemmat läsnäolollaan. Hengellinen ihminen tutkistelee itseään ja antaa kaiken löytämänsä Pyhän Hengen käsiin, jotta tämä voi uudistaa hänet. Hengellinen ihminen ei salaa Jumalalta mitään, vaan antaa tietoisesti sekä tunteet, tahdon, ymmärryksen ja myös kaiken tiedostamattoman Herralleen. Silloin kun uskovan ihmisen elämä on kuin avoin kirja Jumalan rakastavan katseen edessä, Pyhästä Hengestä tulee ihmisen kaikkien ajatusten ja tekojen vaikuttaja.

Monet nykypäivän kristityt ajattelevat, että tällainen antautuminen Jumalan käsiin on jotenkin pelottavaa tai rajoittavaa. He pelkäävät sitä, että Jumalan käsiin jättäytyminen ja kokonaisvaltainen antautuminen vie elämästä kaiken ilon. Itse olen kuitenkin kokenut, että tällainen elämä ei todellakaan ole tylsää, vaan suurta seikkailua. Kaikkivaltiaalla Jumalalla on valtavat mahdollisuudet ohjata jokaista ihmistä juuri siihen suuntaan, mikä on hänen parhaakseen. Kaiken lisäksi Hän tekee sen rakkaudella, koska Hän on Rakkaus.

Matkalla rukouksen ja Jumalan maailmaan olen saanut apua monilta edelläkulkeneilta Jumalan rakastajilta. Viime vuosina matkakumppaninani on usein kulkenut ruotsalainen rukouskirja "Bönboken - tradition och liv". Rukouskirja sisältää 1365 rukousta eri kirkkovuoden aikoihin ja erilaisiin elämäntilanteisiin sekä kaksi rukoushetkeä jokaiselle viikon päivälle kirkkovuoden eri aikoihin. Minua harmittaa ihan suunnattomasti, ettei vastaavaa kirjaa ole suomeksi; se on niin helmi! Toisaalta suomalaisen version puuttuminen tekee hyvää ruostuvalle kielitaidolleni. Teille laitan makupalaksi Matilda Wreden rukoksen kyseisestä kirjasta.

Om du finns, ta då emot mig
just sådan jag är.
Ge mig ett tecken. Helt vill jag
vara din.
Om du är, så svara mig, lät mig
känna din närvaro, tala i min själ,
svara mig.
Jag vill lyda dig, jag ska gå ända
till världens ände, gå dit du vill
sända mig.
Om du är, så ge mig visshet.
Mig själv, hela min kraft skänker
jag dig,
låt mig förvandlas i denna stund,
låt mig födas på nytt, låt mig
helga mig åt dig.

Matilda Wrede

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoituksesi jatkaa sopivasti työstämiäni ajatuksia.
Vain Jumala voi täyttää syvimmän kaipaukseni ja antaa elämälleni todellisen merkityksen.
Tuntuu siltä, että ajatukseni kiertävät samoja ratoja yhä uudelleen ja uudelleen. Lopuksi sitä palaa vanhojen totuuksien äärelle, jotka avautuvat uudella tavalla.

Mimosa kirjoitti...

Hei Elina! Tiedätkö tätä laulu? Tuli niin vaan mieleen tuost rukouksesta, tai vaan niistä sanoista "du finns" tulee varmaan aina tämä laulu mulle mieleen :) Du måste finnas, Helen Sjöholmin laulamana siis: http://uk.youtube.com/watch?v=5UHq3YqqP68

(Alkuperäinen tässä, http://uk.youtube.com/watch?v=5UHq3YqqP68)

On tosi vaikuttava ja voimallinen laulu mun mielestä!

Anonyymi kirjoitti...

Rukous kantaa mukanaan niin rikkaan todellisuuden. Usein rukoukset ovat kauniita runoja - kuka osaa sanoittaa sydämensä ajatukset runoksi - mutta minun rukoukseni ovat proosaa, aivan arkista puhetta tai joskus tekstiä sanomalehtityyliin... En oikeastaan haluaisi, että rukouksesta tehtäisiin mitään kovin juhlallista, että aitous säilyisi. Mutta vapaus ennen kaikkea... Antaa kaikkien rukouksen kukkien kukkia...

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiitos kivoista kommenteista! Sinun kanssasi Hannan olemme saaneet yhdessä todella kokea sitä, miten Jumala antaa elämälle syvyyttä.

Nimimerkille "mie" kiitoksia lauluvinkistä. Kävin kuuntelemassa sen ja pidin kovasti. Laulu kosketti minua siinäkin mielesää, että se pohjautuu Vilhelm Mobergin kirjasarjaan, jonka luin Ruotsin vuosinani. Niin koskettavia kertomuksia saa käsiinsä harvoin! Olisi ihanaa, jos pääsisin joskus katsomaan Tukholmaan musikaalin, josta laulu on otettu.

Anonyymin tavoin en ise harrasta runollisia rukouksia, koska en ole mikään runotyttö. Minunkin rukoukseni ovat hyvin arkisia huokauksia. Rukouselämäni sisältää myös enemmän ja enemmän hiljaista olemista Jumalan ksvojen edessä esim. musiikkia kuunnellen. Mielelläni kuitenkin luen rukouksia runonmuodossa. Monipuolinen rukouselämä on rikkaus!

Anonyymi kirjoitti...

Hei Elina! Löysin blogiisi ja mielenkiinnolla luen postauksia. Olen huomannut sellaisen asian, että ruotsinkielinen teksti on jotenkin "lempeämpää" verrattuna suomenkieliseen. Viime aikoina olenkin lueskellut pelkästään ruotsinkielistä kirjallisuutta. Tuo rukouskin kuulosti tosi kauniilta naapurimaan kielellä. Mietin, että menettäisikö se osan "hohdostaan" suomeksi käännettynä?

Terveisin Katja

Elina Koivisto kirjoitti...

Hei Katja!

Ruotsi on kyllä jotenkin leppoisampi kieli kuin suomi. Viime keväistä TV-jumalanpalvelusta varten käänsin yhden samantyylisen rukousen suomeksi. Siitä tuli ihan OK, mutta pointtisi on kyllä mielenkiintoinen. Minäkin luen tosi mielelläni kirjoja ruotsiksi. Lempeyden kokemus voi tulla siitäkin, että vieraammalla kielellä sanat kuulostavat tuoreemmilta. Rakastan joitakin sanoja ja ilmauksia ruotsiksi, vaikka ne suomeksi kuulostavat ihan latteilta.

Anonyymi kirjoitti...

Hei Elina! Löysin blogiisi ja mielenkiinnolla luen postauksia. Olen huomannut sellaisen asian, että ruotsinkielinen teksti on jotenkin "lempeämpää" verrattuna suomenkieliseen. Viime aikoina olenkin lueskellut pelkästään ruotsinkielistä kirjallisuutta. Tuo rukouskin kuulosti tosi kauniilta naapurimaan kielellä. Mietin, että menettäisikö se osan "hohdostaan" suomeksi käännettynä?

EI SE OLE MIKÄÄN NAAPURIMAAN KIELI

Elina Koivisto kirjoitti...

Hei Lars Ahola!

kiitos kommenteistasi! Blogissani on käytössä kommenttien "tsekkaus", joten ei kannata hermostua, vaikkei kommenttia heti julkaista. Tähän mennessä olen julkaissut kaikki saamani kommentit, mutta pidän tarkistusta päällä varmuuden vuoksi.

Vaasassa asuneena tiedän, ettei se ole vaan naapurimaan kieli. Luulen, ettei Katja sitä tarkoittanut millään pahalla. Hänellähän oli hyvin myönteinen asenne. Kaikkea hyvää elämääsi!