Elämysmatkailua parhaimmillaan

Maamme-laulu kajahti juuri komeasti lapsuudenkotini olohuoneessa. Kolme poikien yhdistetyn osallistujaa muodosti komean rivin palkintopokaaliensa kanssa. Pokaaleissa oli paikallisen urheiluseuran, Pellon Ponnen, vaakuna. Toinen kilpailu on vielä ulkona menossa. Siihen osallistuvat perheen pienimmät; lajina on murtomahiihto. Kaksi pokaalia on valmiina odottamassa innokkaiden kilpailijoiden palkitsemista.

Hiihtolomamme on huipentunut tänä viikonloppuna todelliseen elämysmatkailuun. Japanilaiset tai englantilaiset turistit maksaisivat maltaita tällaisesta kokonaisuudesta. Perinteisen hiihdon ja luistelun lisäksi lapset ovat saaneet ihastella kansainvälisen jäänveistokilpailun tuotoksia, seurata porokilpailuja, ajella koiravaljakolla ja hevoskärryillä sekä syödä ulkona makkaraa ja vohvelia. Tänä iltana elämysmatkailu vain jatkuu puksuttaessamme yöjunalla halki Suomen.

Jokaisella lapsella on ollut vähän omanlaiset prioritteetinsa lomallamme. Esikoinen on keskittynyt tosissaan hiihtämiseen kahden sukupolven miesten seurassa. Minäkin erehdyin kerran kolmikon mukaan, mutta seuraukset olivat huonot. Raaka pakkasilma ja kova vauhti saivat pienen flunssan aikaiseksi, minkä seurauksena jouduin viettämään muutaman lomapäivän sisällä. Onneksi jo eilen pääsin kuntosalille treenaamaan lihaksia ja kylänraitille haukkaamaan raitista ilmaa.

Neiti on tykästynyt erityisesti ulkomaanmatkailuun. Hän on kahtena päivänä käynyt parkkarilla (potkurilla) Miehen kanssa Ruotsin puolella kaupassa. Lime-keksien osto Pello-Hallenista oli hänen suurin haaveensa tältä lomalta. Neiti arvosti suuresti myös iltaretkeämme Pellon kylälle, jossa kävimme tutustumassa jääveistoksiin. Hämmästelimme kovassa tuiskussa ja tuulessa sitä, miten jotkut voivat osata tehdä sellaisia taideteoksia jäästä. Aivan käsittämätöntä taitoa!

Kuopus osallistui eilen elämänsä ensimmäisiin porokilpailuihin ja jäi heti koukkuun. Tänään hän on ollut vähän pettynyt siitä, ettei suurista toiveistaan huolimatta voittanutkaan arpajaisissa palkintona ollutta pikkuporoa. Sille oli jo paikka valmiiksi katsottuna papan pihalta, vaikka Mies leikillisesti uhkailikin poron joutuvan lihoiksi. Ei puhettakaan! Pettymystä on lieventänyt hieman se, että tänäänkin arvotaan toinen samanlainen poro. Jos tänään olisi vähän parempi tuuri...Ensi viikolla varmaan jo pettynytttä mieltä lohduttavat muistot kahdesta vohvelista, makkarasta, porokilpailujen katselusta, hiihtopokaalista, koira- ja hevosajelusta sekä suurensuuresta jäisestä tuolista, jonka päällä istui pienikokoinen mies. Ei ihme, että kuopus muuttaisi mielellään Pelloon!