Lomani tähän mennessä parhaisiin lukukokemuksiin on kuulunut yllättäen Opettaja-lehti (6.2.2009). Löysin siitä mukavan artikkelin luovuudesta sekä paljon muuta luettavaa. Artikkeli luovuudesta sai pääni surraamaan ja toi mieleeni mukavia muistoja eri työpaikoilta tehtävistä, joissa olen jonkun toisen työntekijän kanssa suunnitellut toimintaa luovasti. Mikään ei ole minusta ihanampaa kuin löytää sama aallonpituus ja yhdessä ideoida, kehitellä ja luoda jotain uutta ja ihmeellistä. Tai siltä se ainakin parhaimmillaan tuntuu. Toiset ihmiset voivat olla tuotosten erinomaisuudesta hyvinkin montaa eri mieltä.
Filosofi Pekka Himanen kertoi luovuutta käsitelelleessä artikkelissa siitä, miten Suomessa on mokaamista pelkäävä kulttuuri. Sen vuoksi monet ihmiset pyrkivät epäonnistumisten minimointiin onnistumisten maksimoinnin sijasta. Liiallinen itsetarkkailu ei Himasen mielestä jätä tilaa luovuudelle. "Luovuus tarvitsee rohkeutta, ja rohkeus on kykyä toimia pelosta huolimatta", Himanen totesi. Kuuluisan filosofin ja suositun luennoitsijan mukaan jokaisessa ihmisessä on enemmän tai vähemmän luovuutta. Luovuuden lisääntyminen tarkoittaa sitä, että ihminen toteuttaa omia mahdollisuuksiaan hieman enemmän kuin aikaisemmin.
Samassa artikkelissa graafikko Lasse Rantanen oli upealla tavalla koonnut ajatuksia siitä, mitä luovuus ei ole ja mitä se on. Hänen käsityksensä luovuudesta oli mukavan maanläheinen. Luovuutta tarvitaan hänen mukaansa arkipäivän ongelmien ratkomisessa eikä se ole mikään taiteilijoiden yksityisoikeus. Luovat ihmiset eivät välttämättä lentele pilvissä, vaan luovuuteen kuuluu myös kriittinen ajattelu, eri vaihtoehtojen ja näkökohtien vertailu sekä kokonaisuuksien hahmottaminen.
Luovuus elää Rantasen mielestä parhaimmillaan vapautuneessa ja luottamuksellisessa ilmapiirissä, jossa ei ole turhaa tärkeilyä. Luovat ideat syntyvät usein hyvässä tiimissä, joka ei ole liian iso, 2-5 henkilöä. Hyvän ilmapiirin lisäksi luovuus vaatii syntyäkseen motivoituneita ihmisiä ja tavoitteita, joita kohti pyritään yhdessä.
Seuraava luova työtehtäväni on tenavakirkon suunnittelu uudelle ikäryhmälle, 6-vuotiaille. Valitsimme työkaverini kanssa ensimmäisessä palaverissa teemaksi "Daniel leijonien luolassa". Mietimme jo alustavasti kutsukorttien lähettämistä, kirkkohetken sisältöä, nukketeatterin lavastusta, lapsille ostettavia lahjoja ja herkullisia tarjoiluja. Yhdessä ideoiminen on mukavaa, kun voi näkemyksillään ja taidoillaan täydentää toisiaan. Toivottavasti kutsun saavat kuusivuotiaat ovat tenavakirkostamme yhtä innoissaan kuin me suunnittelijat. Silloin olemme onnistuneet todella hyvin :)!
torstaina, helmikuuta 19, 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hyviä pointteja luovuudesta. Muistan joskus kuulleeni improvisaatioteatteria tekevien tunnuslauseen oleva "Moka on lahja.". Se olisi hyvä tunnuslause myös moneen muuhun juttuun. Että jos jokin tuntuu menevän pieleen, se voikin olla tie johonkin uuteen ja hedelmälliseen.
Kiitos pikkupappi kommenteistasi! Arvostan niitä suuresti!
Entisenä varmistelijana tunnuslause "moka on lahja" tuntuu todella loistavalta. Eihän tämä elämä niin kauhean vakavaa ole!
Lähetä kommentti