Juniorit leikin tiimellyksessä

Muistan elävästi talvisen iltapäivän ystäväperheen eteisessä. Olin silloin ehkä neljä- tai viisivuotias. Leikimme sen ajan suosikkileikkiä, twistiä. Juuri sitä kuminauhaleikkiä, jossa kaksi seisoo päissä ja kuminauha menee heidän ympäriltään. Yksi hyppii keskellä kuminauhojen välissä ja tekee erilaisia liikkeitä. Leikki alkaa nilkoista, ja vaatimustaso nousee vähitellen. Kainaloiden kohdalla hyppivä on jo aikamoinen taituri. 

Minä olin sinä  päivänä nuorin leikkijä. Itse asiassa olin todellinen porukan juniori. Kaikki muut olivat jo koululaisia. Minulle yritettiin opettaa uutta liikettä. Toiset näyttivät käsillä, miten minun pitäisi hypätä. Menin kuminauhan luo ja tein käsilläni saman liikkeen, jonka muut olivat näyttäneet. Voi sitä naurun määrää! Tunsin itseni todella idiootiksi, kun en ollut tajunnut, että minun olisi pitänyt tehdä sama liike jaloilla hyppien. Tyhmä mikä tyhmä!

Tämä tapahtuma palautui tänään mieleeni pelatessamme lasten kanssa Junior Alias -peliä. Mies oli kokouksessa, missäpä muuallakaan. Minun parikseni annettiin jostain kumman syystä lukutaidoton kuopus. Ihmettelin leikin tiimellyksessä sitä, miten paljon hän oli taas kehittynyt selitystaidoissaan. Reilu vuosi sitten kirjoitin teemalla "Selityksen mestari" vastaavasta illasta. Silloin kuopuksen selitykset olivat seuraavanlaisia: 1. Se on sellainen valkoinen (ompelukone) 2. Se on sellainen punainen ja siinä on mustaa (niittaaja) 3. Se on sellainen, joka laitetetaan hiuksiin (verhot). 

Tänään osasin jo antaa ihan oikeankin vastauksen moneen kuopuksen selitykseen. Puhumattakaan siitä, että hän hoksasi hetkessä äidin selittämät noidat, kellot ja laastarit. Isommat lapset eivät kuitenkaan oikein arvostaneet kuopuksen pelitaitoja. Jouduin useampaan kertaan kyselemään, miltä heistä tuntuisi, jos oikeassa aikuisten Aliaksessa heille naurettaisiin vastaavalla tavalla. 

Kuopus ei tuntunut välittänyt ollenkaan siitä, että vastustajat vähättelivät hänen taitojaan. Hän oli täysin varma esimerkiksi siitä, että kuvassa näkyvän auton nimi on formula eikä mikään kilpa-auto kolmen lukutaitoisen vastaväitteistä huolimatta. Sähkökitaran selittäminen oli puolestaan hänelle suuri kunnia. Illan huipennukseksi tuli kuopuksen selitys punavalkoraidallisesta hammastahnasta: "Se on sellainen, jota palomiehet käyttää." Aivan. Jäämme odottamaan mielenkiinnolla, millaisia selityksiä seuraava vuosi tuo mukanaan.