Palikkatestejä ja ihmistuntemusta

Olen hakenut elämäni aikana melkoisen montaa työpaikkaa. Erääseen työnhakuprosessiin kuului osallistuminen psykologisiin testeihin. En voi väittää, että olisin ollut kovin innostunut etukäteen testeihin osallistumisesta. Ensinnäkin minun oli käytävä viikon aikana kaksi reissua Vaasasta Helsingissä. Toiseksi olin silloin vanhempainlomalla oleva äiti, jonka vauva ei ollut tottunut olemaan koko päivää erossa äidistään.

Psykologiset testit yllättivät minut positiivisesti. Erilaisilla väittämillä ja vastaavilla tehtävillä tutkittiin persoonaani ja kirjallisilla tehtävillä näkemyksiäni siitä, miten toimisin kyseisessä työtehtävässä. Lopuksi psykologi vielä haastatteli minut tehdäkseen oikeita johtopäätöksiä tuloksista. Kaiken muun hyvän lisäksi selvisin nopeana ihmisenä tehtävistä niin rivakasti, ettei vauvaa edes tarvinnut syöttää testien välissä.

Parasta psykologisissa testeissä oli se, että opin niiden tulosten avulla itsestäni paljon uutta. Olin silloin vaiheessa, jossa persoonani oli tietyllä tavalla vasta muotoutumassa aikuistuessani. Psykologiset testit kertoivat minusta asioita, jotka olen itse tajunnut vasta vähitellen viime vuosien aikana. Olin ennen testejäkin jo lukenut paljon itsetuntemusta ja toisten ihmisten tuntemista käsittelevää kirjallisuutta ja perehtynyt erityisesti enneagrammi-teoriaan. Olin kuitenkin analysoinut itseäni väärin. Olin kuvitellut olevani perusluonteeltani rakastava auttaja (kakkonen), kun taas nyt pidän itseäni iloisena seikkailijana (seitsemän).

Eräällä kurssilla järjestettiin mielenkiintoinen tehtävä, jossa osallistujien piti valita viidestä erilaisesta kuviosta mieluisin. Vaihtoehtoina olivat neliö, kolmio, kiehkura , ympyrä ja suorakulmio. Tehtävä tuntui aluksi aika turhanpäiväiseltä: mitä ihmettä kuvion valinta voisi kertoa ihmisestä. Kuvioiden valinnan jälkeen menimme ryhmiin sen mukaan, mitä kukanenkin oli valinnut. Silloin järkytyimme siitä, miten samanlaiset ihmiset olivat valinneet saman kuvion.

Minä kuuluin kolmion valinneiden ryhmään, joihin testin mukaan kuuluivat päämäärän asettajat ja sen saavuttajat. Ainakin meidän äänekkääseen ryhmäämme sopivat mainiosti testin ajatukset siitä, että kolmion valinneet ihmiset panostavat menestykseen, käyttävät viimeisintä tyyliä, lukevat kyltymättömästi ja ovat muutoksen tekijöitä organisaatiossa.

Eilen testasin testiä myös sukulaisillani ja totesin sen harvinaisen toimivaksi. Jokainen heistä valitsi juuri sen kuvion, jonka selitykset sopivat hänen toimintatapoihinsa. Enneagrammi-teoriaan ihastuin aikoinaan, koska sen avulla ymmärsin ihmisten erilaisia tapoja tarkastella maailmaa. Kuviotesti vahvisti näkemystäni siitä, miten ihmisten erilaisuus on tosiasia, joka täytyy ottaa työyhteisössä ja muussa elämässä huomioon. Kuviotestissäkin väitettiin, että eri kuvioiden valinnat riippuvat mm. siitä, onko ihmisellä vasemman vai oikean aivopuoliskon dominanssi.

Itsetuntemuksen ja ihmistuntemuksen lisääntyminen on auttanut minua työssäni. Ihmisten kohtaaminen erilaisissa oudoissa ja vaikeissakin tilanteissa on helpottunut, kun olen oppinut paremmin lukemaan heitä. Kaikista suurin hyöty ihmistuntemuksen lisääntymisestä on ollut sielunhoitoon sekä hautajais- ja vihkikeskusteluihin. Omaisten kertoessa vainajasta osaan yhdistellä paremmin mielessäni asioita ja sen perusteella tehdä selventäviä kysymyksiä, jotka auttavat hautajaispuheen kirjoittamisessa. Hautajaispuheen kirjoittaminen on nimittäin melko arkaluonteista puuhaa, koska läheisten näkemykset kuolleesta voivat olla melko erilaisia. Itsekin olen joskus osalllistunut hautajaisiin, joissa olen puheen aikana miettinyt, olenko todella tuntemani vainajan hautajaisissa.

Itsetuntemuksen ja ihmistuntemuksen hyvä puoli on siinä, ettei koskaan voi tulla valmiiksi. Itsestään voi löytää aina uusia puolia puhumattakaan siitä, että oppii tuntemaan toisia ihmisiä paremmin ja syvällisemmin. Se sopii hyvin tällaiselle seikkailijalle, joka haluaa löytää joka päivä elämäänsä jotain uutta ja ihmeellistä. Tärkeintä, ettei elämä ole tylsää!