Huonot puoletkin voivat välillä tuoda elämään valopilkkuja. Tänä iltana mukavat muistot tulvahtivat mieleeni selatessani paperinippua, johon olen kerännyt materiaalia ruotsin kursseilta Luulajan vuosilta. Päädyin tutkimaan nippua luettuani eräästä blogista kirja-arvostelun Wilhelm Mobergin "Utvandrarna"-romaanista, johon ihastuin ruotsin kielen ja kirjallisuuden opinnoissani. Ahmin koulutehtäviini kuuluvan pakollisen kirjan lisäksi kaikki kirjasarjan seuraavat osat ja eläydyin voimakkaasti Ruotsista Amerikkaan muuttaneiden siirtolaisten elämään.
Ruotsin vuosina käsittelin siirtolaiselämääni kuuluvia tunteita ja ajatuksia paljon kirjallisuuden kautta. Ehdottomaksi suosikikseni nousi kreikkalaissyntyisen Theodor Kallifatideksen tuotanto. Rakastuin kirjailijan yksinkertaiseen tyyliin ja hauskoihin kuvauksiin sekä ruotsalaisen elämänmenon tarkasteluun siirtolaisen näkökulmasta. Kallifatideksen romaaneissa minua kiehtoi myös se, miten ne ovat hyvin kerronnallisia ja toisaalta täynnä filosofista ja moraalista pohdintaa.
Täytyypä mennä googlaamaan, onko suosikkikirjailijaltani ilmestynyt uusia opuksia viime aikoina. Ei olisi hassumpaa luettavaa ensi viikolle. Jospa olisin vaikkapa lukulomalla!
2 kommenttia:
Voi, Vilhelm Moberg oli lempikirjailijoitani opiskeluaikana. Juuri nuo Utvandrarna ja Invandrarna. Din stund på jorden on myös tehnyt minuun vaikutuksen. Siitä tein peräti jonkin opinnäytetynkin muistaakseni.
Kiitos kirlah kommentistasi! Mobergin tarinat vievät tosiaan mennessään. Olisi kiva päästä joskus katsomaan sitä musikaalia, jonka ABBA:n "pojat" ovat tehneet kirjasarjasta. (Kristina Från Duvemåla). Ihan uskomattoman koskettavia lauluja!
Lähetä kommentti