Ei voi olla niin vaikeaa!

Olemme viime päivinä huokailleet työkavereideni kanssa, miten ihmeessä tähän huhtikuun loppuun onkin kasautunut niin paljon hommaa. Yhtä aikaa pitää pyöritää normaalia viikkotoimintaa, järjestellä erilaisia kevätretkiä, suunnitella kesän ja syksyn toimintaa sekä pitää lukemattomia palavereja. 

Eilen minulla oli pitkä ja monipuolinen työpäivä. Päivä oli antoisa ja onnistunut, mutta yhdestä pienestä käytännön asiasta meinasi tulla ylitsepääsemätön. Ajattelin käydä ostamassa junaliput eräälle tulevan viikonlopun retkelle valmiiksi, koska en itse pääse Heurekaan mukaan. Luulin tietysti, että asia hoituu kätevästi muutamassa minuutissa Pasilan asemalla työmatkallani. 

Juna-asemalla selvisi, ettei VR myy ryhmälippuja välille Pasila-Tikkurila. Enää ei ole myöskään olemassa kymmenen kerran kortteja kyseiselle välille. Niinpä minut ohjattiin VR:ltä ystävällisesti eteenpäin HKL:n tai YTV:n toimistoon.

Niinpä päädyin HKL:n toimistoon hoitamaan tätä pientä asiaa, joka osoittautui sangen monimutkaiseksi. HKL:lläkään ei ollut tarjolla sen enempää kymmenen kerran lippuja kuin ryhmälippujakaan. Minulle tarjoittiin ladattavaa matkakorttia. Ilmoitin ottavani kyseisen kortin ja lataavani siihen tietyn määrän lapsia, opiskelijoita ja aikuisia.

Virkailija ilmoitti kuitenkin ystävällisesti, että opiskelija-alennusta saa käyttää vain henkilökohtaisella matkakortilla. Niinpä minä kiitin tiedosta ja laskin uudestaan ryhmäläiset niin, että erottelin opiskelijat lasten joukosta ja lisäsin heidät aikuisten joukkoon. Ilmoitin virkailijalle aikuisten ja lasten lukumäärän ja pyysin latamaan matkakorttiin sen verran rahaa, että se riittää sekä meno- että paluumatkalle. 

Ongelmat eivät kuitenkaan loppuneet tähän. Virkailija ilmoitti, ettei samalle matkakortille voi ladata rahaa sekä lapsille että aikuisille. Hän sanoi, että minun pitää ostaa kaksi matkakorttia, joihin voin ladata erikseen rahaa lapsille ja aikuisille. Hyväksyin tietysti virkailijan sanat kunnes hän sanoi, että matkakortit maksavat yhdeksän euroa kappale.  "Kahdeksantoista euroa ylimääräistä!" parkaisin tiskillä! Kiitin kohteliaasti virkailijaa ja sanoin, että taidammekin maksaa matkat ihan käteisellä junassa.  

Huh, mikä farssi! Tuntui todella kohtuuttomalta, että seurakuntamme olisi pitänyt maksaa yli 20 euroa (18 euroa + opiskelijalippujen muuttaminen aikuisten lipuiksi) ylimääräistä ainoastaan siitä syystä, ettei ole kehitetty minkäänlaista palvelua ryhmille. Olen yleensä tosi huono valittaja, mutta nyt tuntuu melkein siltä, että pitäisi laittaa vähän palautetta menemään. Ei voi olla niin vaikeaa!

PS. Retken järjestämiseen liittyi myös iloisia hetkiä! Varatessani lippuja huomasin, että retkemme ajoittuu Heurekan 20-vuotisjuhlaviikkoon. Niinpä maksamme lipuista, johon sisältyy elokuvakin, vain saman verran kuin mitä Heurekaan pääsy maksoi vuonna 1989!!! 50 markkaa/aikuinen ja muut puolet siitä. Paistaa se aurinko risukasaankin :)