"Aha, on siis olemassa myös hyvää syntiä!" tokaisi yksi lapsistamme. "Jeesushan oli synnitön ja silti se suuttui." Siitä kehkeytyi hyvä keskustelu siitä, mitä synti on. Yritin selittää, miten syntiä on se, mikä erottaa meidät Jumalasta ja toisista ihmisistä. Jeesus ei tehnyt suuttuessaan syntiä, koska hänen vihansa oli oikeutettua. Hän puolusti Jumalan kunniaa puhdistaessaan temppelin.
Minusta tuntuu hyvältä, että kirjailija on valinnut hiljaiselle viikolle lasten kirjaan tämän tekstin. Usein Jeesus esitellään lapsille tosi lällysti. Pääsiäiskertomuksistakin valitaan usein nykyään vain palmusunnuntain aasilla ratsastus sekä pääsiäisaamun tyhjä hauta. Kuitenkin Raamatun antama kuva pääsiäisen tapahtumista ja Jeesuksesta on paljon rikkaampi. Jeesus oli aito ihminen, joka koki pääsiäisen tapahtumissa myös kaikki ihmisyyteen kuuluvat tunteet. Hän iloitsi ja itki, vihasi ja rakasti, pelkäsi ja oli rohkea. Ja kaikki tämä muutaman päivän sisällä!
Lapselle oli selvästi hyvä kokemus huomata, ettei kaikki suuttuminen olekaan väärin. Aina ei tarvitse niellä kaikkea, vaan kristitylläkin on Jeesuksen esimerkin mukaan oikeus suuttua silloin, kun tilanne sitä vaatii. Jeesuksen esimerkki ja kirjailijan tekemä rukous ohjasivat meidän perhettämme miettimään pahaa ja pyhää vihaa.
Kaiken elävän ja kasvavan Jumala:
Anna itsehillinnän hedelmän kasvaa minun puutarhassani,
jotta tuntisin milloin pitää olla suuttumatta
ja milloin täytyy suuttua.
Aamen.
Monica Vikström-Jokela: Kirkkovuosi lasten kanssa (s. 55)
5 kommenttia:
Kuulostaa hyvältä tuo kirja. Ihanaa, että sitä jaetaan monessa seurakunnassa kasteperheille, varsinkin toisen tai kolmannen lapsen kastejuhlassa, kun talossa on jo yksi tai useampi hiukan isompi lapsi, joille sitä voi lukea.
Joo, en lakkaa kehumasta kirjaa, koska se on oikeasti käyttökelpoinen sekä kodeissa, päiväkodeissa, kouluissa ja seurakunnan ryhmissä sekä tietysti blogikirjoituksissa :). Kuvituskin on todella onnistunut, joten sitä kehttaa kyllä antaa lahjaksi kasteperheille!
Kiitos kirjavinkistä! Olen myös kaivannut hyviä hengellisiä kirjoja juuri lasten kanssa luettavaksi. Katsoimme maanantaina 1-luokkalaisten kanssa lapsille tarkoitetun dvd:n Jeesuksen elmämästä. Filmi teki vaikutuksen ja porukka katsoi keskittyneesti(myös muut luokat katsoivat sen). Joku voi olla tällaisten elokuvien katsomista vastaan, mutta kyllä lapset katsovat nykyään paljon pahempia ja väkivaltaisempia juttuja.Niistä kannattaisi olla enemmän huolissaan.
Hyvä tuo rukous, että otit sen tähän. Tätä suuttumis-suuttumattomuus -teemaa olen pähkäillyt töissäni viime aikoina. Tosiaan senkin asian puolesta voi rukoilla. Kiitos.
TML
Olkaapa hyvät, Mansikki ja TML!
Olen ihan samaa mieltä siitä, että nykyajan lapset näkevät kyllä paljon pahempia juttuja kuin Jeesuksen kärsimyshistoria. Tärkeää on mielestäni se, miten aikuiset suhtautuvat näissä tilanteissa. Jeesuksen kärismyksellä ei tarvitse mässäillä eikä pelotella, muttei sitä tarvitse myöskään piilotella.
Kipuilen itsekin usein sen kanssa, milloin on oikein suuttua ja milloin ei. Rukoillen on turvallista kulkea ja pyytää Jumalalta apua tähänkin asiaan. Niin helposti horjahtaa jompaan kumpaan suuntaan!
Lähetä kommentti