Free counter and web stats

tiistaina, huhtikuuta 07, 2009

Kärsimysten yö

Jotkut kirjat herättävät valtavasti muistoja. Kärsimysviikon kirjoista minua koskettaa eniten Anna-Maija Raittilan "Ristin tien äärellä". Kirja oli mukanamme lukemisena, kun yritimme Miehen kanssa synnyttää Esikoista. Olimme käyneet jo yhden turhan kierroksen Hämeenlinnan Keskussairaalassa. Ensimmäinen vierailu oli karu ja päättyi kyyneliin. Topakka kätilö tokaisi turhan reissumme päättössanoiksi:"Kyllä sen sitten tietää, kun ne oikeat supistukset alkavat".

Myöhään kiirastorstaina lähdimme Miehen vapauduttua ehtoolliskirkosta synnyttämään. Supistuksia oli ollut jo pitkään, ja tunsin itseni kivulloiseksi. Tällä kertaa supistukset loppuivat kokonaan oltuamme muutaman tunnin sairaalassa. Silloin Jeesuksen kärsimysten yö oli jo pitkällä. Siksi en ikinä unohda suloisen ja ystävällisen kätilön kauniita kasvoja ja ymmärtäväisiä sanoja. Hän lupasi, että saamme joka tapauksessa jäädä yöksi sairaalaan odottamaan, jos synnytys etenisi. Laskettu aika oli silloin jo ollut ja mennyt. 

Sen kiirastorstain ja pitkäperjantain välisen yön vietimme viihtyisässä sairaalahuoneessa. Valvoimme ja rukoilimme enemmän kuin yleensä kärsimysten yönä sekä lueskelimme Raittilan tekstejä Jeesuksen kärsimystiestä. Tulosta ei sinäkään yönä syntynyt, ja ylellisestä yöstä tuli sairaalasta laskukin perässä. Se ei kuitenkaan haitannut meitä ollenkaan,vaan yö painui mieleen merkittävänä yhteisenä kokemuksena, vaikkakin vähän surkuhupaisana. Tuona yönä samaistuin erityisesti niihin teksteihin, joissa kerrottiin Jeesuksen äidin tunteista. 

Kumarran sinua, kärsimyksen Herra.
Kumarran sinua, äidin kärsimys.
Oi Jeesuksen ja Marian 
lävistetyt sydämet!
Armahda minua, Herra,
että oppisin tuntemaan äitisi ja sinut,
äitisi kanssa rakastamaan
ja seuraamaan sinua.
Kuin äitisi Marian sydän, niin olkoon 
minunkin sydämeni kokonaan sinun. 

Anna-Maija Raittila: Ristin tien äärellä 
4. pysähdyksen rukous
  
PS. Sanonta "kolmas kerta toden sanoo" piti kutinsa Esikoisen synnyttämisessä. Hän suostui tulemaan maailmaan kolmannella sairaalareissulla melkein kaksi viikkoa lasketun ajan jälkeen. Ja ensimmäisen kätilön sanat "kyllä sen sitten tietää" eivät ole pitäneet kohdallani paikkaansa. Kuopuksen kanssakin kävimme "turhan" reissun sairaalassa, vaikka olinkin silloin jo konkari. Mutta se onkin jo ihan toinen tarina!

3 kommenttia:

pikkupappi kirjoitti...

Hienoa, miten elämän rankat ja kivuliaatkin kokemukset voi päätyä Jumalan käyttöön avaamaan Raamattua uudella tavalla. Siunattua pääsiäistä!

mm kirjoitti...

Tällaiset kokemukset ovat myös tunnepankkiin talletettuja aarteita. Illalla lähden kuuntelemaan Jukka Perkon Kaanaanmaa- konserttia. Se on jo minulla ennestään tunnepankissa.

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiitos kommenteistanne! Anteeksi, että unohdin vastata teille!

Raamattu on pikkupappi siitä ihmelelinen kirja, että se voi aueta eri elämäntilanteissa niin eri tavoin. Siunattua pääsiäsitä! Toivottavsti ehdit jo vähän levätä :)!

mm: Tällaiset kokemukset jäävät kyllä tunnepankkii koko loppuelämäski! Toivottavasti konsertti oli hyvä! Kuulin Jukka Perkkoa livenä viime keväänä ja pidin kyllä kovasti sekä musiikista että persoonasta. Siunattua pääsiäistä koko suvulle!