Antaessaan saa!

Minulle tuli ennen joulua idealistinen ajatus siitä, että alkaisimme pitää joka päivä pienen kotihartauden kunnon papinperheen tavalla. Ajattelin, että päivällisen yhteyteen sopisi hienosti pieni hiljentymishetki, jolloin oltaisiin koolla koko perheellä ja luettaisiin pätkä Jumalan sanaa. Hankin tarkoitusta varten koko perheelle yhteiseksi joululahjaksi Anna-Mari Kaskisen kirjan "Kodin arkihetken Raamattu". Ja tunsin itseni hyväksi kristityksi ja perheenäidiksi!

Idealismini on taas kerran saanut väistyä arkirealismin tieltä. Päivällisemme ovat kaukana rauhallisista hiljentymishetkistä. Yleensä ruoan valmistuessa kaikki ovat niin nälkäisiä, että käsienpesu ja yhteinen ruokarukouskin tuntuvat monesti liian suurilta vaatimuksilta. Yleensä joudun korottamaan ääntäni, kun lapset eivät malta pitää näppejänsä erossa ruoasta ennenkuin kaikki ovat saaneet tultua yhteiseen pöytään ja olemme saaneet siunattua ruoan. Yleensä kyllä siunaamme jollakin tavalla ruoan, mutta siihen se sitten on jäänyt muutamaa poikkeuspäivää lukuunottamatta. Hätäinen ruokarukous kaaospäivinä ja hieman perusteellisempi ruokalaulu rauhallisina päivinä.

Mikael on niin ihastunut ruotsalaiseen ruokalauluun "Tack och lov", että monesti laulamme sen kahdestaan käsi kädessä muiden jo nauttiessa pöydän antimia. Antton ja Laura taas mielellään tekevät väännöksiä ruokalauluista. Ovat tainneet periä kummallisen taipumksen sekä papaltaan että isältään. Viimeisin ruokalaulu oli "Nyt silmäin alla Jeesuksen" Soihdut sammuu - ja Joulupukki-laulujen sävelmillä. Ruoan siunaaminen on selvästikin lapsillemme iloinen asia!

Uuden hartauskirjan osto ei kuitenkaan mennyt hukkaan, vaan siitä on ollut suurta iloa minulle. Tämän päivän teksteissä muistutetaan siitä, miten tärkeää on luopua omastaan köyhien hyväksi.

"Köyhiä tulee maassanne olemaan aina. Siksi minä käsken teitä osoittamaan anteliaisuutta osattomille ja varattomille maanmiehillenne." 5. Moos. 15:11

Raamattu opettaa meille, miten tärkeää on vieraanvaraisuus ja anteliaisuus. Kotimme on hyvänä esimerkkinä siitä, miten Jumala siunaa ihmeellisesti pienet uhrauksemme. Olemme Vesan kanssa maksaneet säännöllisesti kymmenykset opiskeluajoista lähtien, koska koimme jo silloin Jumalan ihmeellistä siunausta aloittaessamme uhraamisen Herran työlle. Silti emme ole koskaan kokeneet, että olisimme menettäneet jotain luopuessamme omastamme toisten ihmisten hyväksi.

Olohuoneemme on hyvänä esimerkkinä siitä, miten konkreettisesti Jumala siunaa. Sohvakaluston saimme halvalla naapureilta, nojatuolit lankomieheltä, "lepolassin" tädiltä ja kaksi nojatuolia alennusmyynnistä sekä verhot Pellon pappilasta ja ryijyn taitavilta tädeiltä. Kaikki sopivat kuin nakutettu olohuoneeseemme! Luotan nykyään enemmän Herran sisustusmakuun kuin omaani :)!

En tarkoita kirjoituksellani sitä, että kymmenyksiä annettaisiin, jotta saataisiin jotain aineellista hyvää itselle. Jumalan siunaus on paljon suurempi ja ihmeellisempi asia kuin tavarat. Omasta rahasta, ajasta tai tavarasta luopuessa voi elämässä tapahtua suuria muutoksia. Elämänarvot voivat muuttua sillä tavalla, että ihminen huomaa sen, miten tavara ja raha eivät olekaan elämän tärkeimpiä asioita. Rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen voittavat mennen tullen hienot talot ja sisustukset, vaatteet, autot tai etelänmatkat.

Paastonaika tarjoaa mahdollisuuden tutkia omia elämänarvoja ja asenteita. Olisitko sinä valmis luopumaan omastasi kärsivän lähimmäisen tai Jumalan työn hyväksi? Kuka tarvitsisi sinun rahojasi enemmän kuin sinä? Miten sinä voisit osoittaa kiitollisuutta Jumalalle, kaiken hyvän antajalle? Kokeile kymmenysten antamista paastonaikana. Hyviä kohteita on maailma pullollaan. Älä anna omastasi otsa rypyssä! Älä myöskään yritä osoittaa Jumalalle tai muille ihmisille sitä, miten hyvä ja jalo ihminen olet! Sen sijaan voit muistaa Raamatun sanat: "Iloista antajaa Jumala rakastaa!" Jumala voi yllättää sinut iloisesti!

Auta, että omastani
itse tänään jakaisin.
Hyvyydestä, jonka annoit,
tahdon antaa takaisin.

Pienestä voi tulla suurta.
Sinä annat siunauksen.
Täynnä ovat varastosi.
Ammentaa saa jokainen.

Anna-Mari Kaskinen: Kodin arkihetken Raamattu