Ihana kevät!

Kevät on saapunut ja valoittanut minut täydellisesti. Auringonpaiste ja lämpö tuntuvat niin ihanilta, puhumattakaan valosta, joka tuntuu muuttavan koko elämän. Illalla kotiin tullessa ei olekaan enää pimeää. Aikaa on yhtäkkiä enemmän. Eihän sitä oikeasti ole, tuntuu vain siltä, kun olo on niin paljon virkeämpi ja pirteämpi.

Kevät on saanut minussa aikaan halun keventää elämää. Suklaapäällysteiset paahtoleivät ovat taas saaneet vaihtua salaattipäällysteiseen ruisleipään. Töissä porkkanakeitto on saanut korvata raskaammat ruoat. Olen kaivanut esille myös kävelysauvat, jotka ovat olleet hukassa muutostamme lähtien. Sen sijaan Lepo-Lasse, takkatuli ja lämmin peitto eivät enää houkuta minua. Ei, minä haluan ulos raikkaaseen ilmaan. Mieli on niin kevyt, että haluaisin vain pomppia, hyppiä ja nauttia elämästä. Lasten kanssa ulkoilustakin on tullut taas mieluista puuhaa. Hyvä niin!

Yksi suosikkilauluni kertoo oivasti siitä, millainen oloni on nyt. "Kevätpurojen solinaa" tuo kevään ja ilon lisäksi mieleeni Luulajan ajat, koska esitimme sitä Heavenly Sisters -kuoron kanssa ainakin kahtena vuonna äitienpäiväjuhlissa. Terveisiä kaikille Luulajan rakkaille!


Kevätpurojen solinaa,
kasvun riemua huumaavaa.
Kaikkialla soi laulu onnellinen.
Multa janoaa elämää,
luonto valoa hengittää.
Sinä hellästi täytät kaipauksen.

Hiljaa saavut halki hyisen maan,
hiljaa odotan.
Hiljaa sinut kohdata nyt saan,
Poika Jumalan.

Sinun äänesi puissa soi.
Sydän sinusta unelmoi.
Sinä kuihtuneet nostat kukoistamaan.
Sinä uudeksi kaiken teet.
Kaikki toiveemme rauenneet
sinä syliisi nostat rakastavaan.

Hiljaa saavut halki hyisen maan,
hiljaa odotan.
Hiljaa sinut kohdata nyt saan,
Poika Jumalan.

Kevätpurojen solinaa
sykkii sydämen erämaa.
Lähde kuivunut jälleen pulputa saa.
Herra siunua tervehdin.
Sinä herätit minutkin.
Soitat minussa kevään sinfoniaa.

Hiljaa saavut halki hyisen maan,
hiljaa odotan.
Hiljaa sinut kohdata nyt saan,
Poika Jumalan.

Anna-Mari Kaskinen