"Kaipaan hiljaista taivassadetta julistukseen, lauluihin ja rukouksiin.
Sellainen ei kiitosta ja ylistystä sido, vaan puhdistaa ja kirkastaa.
Kun pestään ensin omat kynnykset, lähdetään paljon hiljaisempina
toisten kynnyksille. Kun on löytänyt omilta rappusiltaan sellaisia tahroja,
että hävettää, osaa armahtaa toista. Kun alkaa ihmetellä,
kelpaako Jumalan käden jatkoksi valtakunnan työhön,
antaa mielellään tilaa toiselle, viereisellä pellolla työtään tekevälle."
Hilja Aaltonen: Rukouskirja s. 128
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti