Kauas pudonneita omenoita

Kerran yläasteella luokkani pojat kysyivät englanninopettajaltamme, onko hänen tyttärensä hyvä englannissa. "Joskus omena voi pudota hyvin kauas puusta", vastasi opettajamme ilmekään värähtämättä. Meidän perheessäkin voi sanoa monissa asioissa, että omena on pudonnut kauas puusta. Laura esimerkiksi osaa piirtää toisin kuin vanhempansa. Kännykän käyttö on hyvä esimerkki siitä, miten Anttonissa voi todeta, että pojasta polvi paranee.

Minä olen tunnetusti aika kova puhumaan puhelimessa. Laura on tehnyt minusta parodiankin, jossa olen koko ajan puhelimessa, lähettelen tekstiviestejä tai naputtelen tietokonetta. Viime aikoina puheripulini on ilmeisesti vähän laantunut. Vesa nimittäin kännykkälaskua katsellessa kehotti soittelemaan enemmän, koska uusin saldoraja, 1000 minuuttia, oli jäänyt pääosin käyttämättä.

Antton sai viime kesäkuussa kummeiltaan ensimmäisen kännykän, koska se oli näille tarpeeton. Minä olin puolestani saanut kännykkäfirmaltani 10 euron ilmaisen puhepaketin. Niinpä ajattelimme Vesan kanssa, että Antton saa aloitella kännykän käytön sillä. Nyt on melkein vuosi kulunut, ja tänään taas kännykkä ilmoitti Anttonille, että puheaika alkaa olla lopussa. Sitä on jäljellä enää 4,03 euroa, joten säästäväinen esikoisemme on käyttänyt vuoden aikana puheluihinsa rahaa 5,97 euroa. Eiköhän tuolla puhepaketilla ainakin jouluun selvitä!

Täytyy sanoa, että Anttonin puhelut ovat todellakin olleet lyhyitä. Yleensä puhelu sisältää yhden kysymyksen "Saanko pelata tietokoneella?" tai "Saanko mennä kaverin luokse kylään?" tai "Saako kaveri tulla meille kylään?". Vastattuani "joo" tai "ei" puhelu yleensä katkaistaan. Niinpä jään hömistyneenä suu auki, koska olin vasta sanomassa seuraavaa repliikkiä. Hätäinen ja säästäväinen poika, keneen lie tullut!