Liika on aina liikaa!

"Jo saavu toukokuumme" lauloin lapsena Mozartin tahdissa koulun kulttuurikilpailussa, jonka nimeä en enää muista. Kilpailu ei mennyt hääppöisesti: ääni taisi pettää, kun laulu oli minulle liian korkea, tai ehkä hermot pettivät. Joka tapauksessa toukokuu tuntui lapsena mukavalta kuukaudelta. Kesäloma lähestyi, ulkona sai kulkea jo ilman takkia ja ohjelmaan kuului monenlaisia juhlia, retkiä ja iki-ihanat euroviisut.

Nykyään melkein inhoan toukokuuta. Luonto on tosi ihana ja kesän läheisyys tuntuu houkuttelevalta. Juhlat, päättäjäiset ja retketkin ovat sinänsä mukavia, mutta ongelma on siinä, että tekemistä on aivan liikaa. Toukokuu on joulukuun lisäksi ehkä vuoden stressaavin kuukausi sekä työssä että kotona. Samaan aikaan pitää suunnitella töissä kesän ja syksyn toimintaa sekä hoitaa kevätjuhlat ja retket.

Työmenojen lisäksi on lasten erilaisia kevätjuhlia, ylimääräisiä harjoituksia erilaisiin esityksiin, vanhempainiltoja sekä kevätretkiä sinne ja tänne. Kalenterimme on ollut aivan tupaten täynnä toukokuun ajan: pahimmalle illalle oli neljä päällekkäistä menoa. Lisäksi on ollut pari reissua Pohjanmaalle, perheen yhteisiä esiintymisiä ja Lauran synttärikekkerit. Niinpä odotankin nyt innolla kesäkuuta, vaikka vietänkin sen työn merkeissä. Edellisiltä kesiltä muistelen, että elämisen tahti on erilainen kesäkuukausina. Silloin on paremmin aikaa pysähtyä ja nauttia elämästä. Odotan innolla!