En todellakaan ole mikään käsityöihminen. En omista ompelukonetta enkä yläasteen jälkeen ole ommellut mitään muuta kuin verhoja. Nuoruuden kutomisharrastuskin loppui jo ensimmäisenä opiskeluvuonna, ajan puuteeseen ilmeisesti. Toisena syynä oli ehkä se, että tein tuoreelle poikaystävälleni villasukat, jotka olivat 5 cm liian pitkät. En ollut vielä ensitapaamisilla ehtinyt kiinnittää huomiota kengännumeroon!
Eilen illalla otin yli kymmenen vuoden tauon jälkeen puikot käsiin. Ihmeesti silmukoiden luominen oli vielä muistissa, vaikka epäilinkin etukäteen taitojani. Loin barbin kaulahuivin verran silmukoita ja huusin Vesan paikalle. Aloin kutoa ja annoin samalla ohjeita kutomisen perusasioista. Muutaman kierroksen jälkeen oli Vesan vuoro laittaa puikot heilumaan, ensimmäistä kertaa elämässä. Muutaman harjoituskierroksen jälkeen hän oli sitä mieltä, että hallitsee homman. Vielä iltapalapöydässä hän mielessä kertaili kutomista: "Ensin siis nostetaan se eka silmukka ja sitten..."
Tänään hän on Järvenpään torilla kutomassa isoa kaulahuivia jossakin seurakunnan hyväntekeväisyystapahtumassa. Monipuolista tuo kirkkoherran työ!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Olin seuraamassa kirkkoherran kutomista torilla ja hyvinhän se onnistui. Tietysti vähän hitaan puoleisesti, mutta kerroksia syntyi kuitenkin...
Tapahtuma ei varsinaisesti ollut hyväntekeväisyys sellainen vaan ihan rehellisesti seurakunnan ja sen toiminnan esittelyä ,josta tällä kertaa vastasivat aikuistyössä mukana olevat papit ja maallikot.
kuulimme myös musiikkia ja laulua kahdessakin eri pisteessä. Toisessa musisoi merja Raatikainen-Leskinen Alfa-miesten kanssa. Toisessa oli neljä miestä eri instrumenttejä soittaen ja heiltä sai toivoa virsiä. minä toivoin virren "Soi kunniaksi Luojan" ja he soittivat sen mahtavasti jatsahtaen.
Opri
Joo, Vesa kertoi, että oli todella onnistunut tapahtuma. Lapsetkin tykkäsivät kovasti. Harmi,etten päässyt katsomaan työkiireiltäni.
Perheemme ei ollut kuulemma ainoa, jossa perjantai-iltana opiskeltiin kutomista. Kaupunginjohtaja ja seurakunnan talousjohtaja olivat viettäneet iltaa samassa puuhassa rouviensa johdolla. Oppia ikä kaikki!
Siis nykyiset miehet eivät ole menetetty sukupolvi.
Lapsethan tekevät koulussa puutöitä ja sukun kudontaa olivatpa tyttöjä tai poikia.
Olen nähnyt kummipojan ylpeänä esittelevän molempia töitään.
Lähetä kommentti