Keskustelin erään entisen seurakunnan työntekijän kanssa sielunhoidosta. Hän valitteli sitä, että oli kokenut sielunhoidon turhauttavana ja hyvin vaikeana. Hän oli kokenut itsensä avuttomaksi ja kykenemättömäksi auttamaan ihmisiä, joilla oli suuria vaikeuksia elämässään. Sanoin puolestani sielunhoidon tuntuvan mielekkäältä ja rakentavalta ainoastaan sen vuoksi, että minulla on mahdollisuus rukoilla sielunhoidettavien puolesta. Ilman rukousta tuntisin itseni aivan samalla tavalla kykenemättömäksi ja avuttomaksi.
Olen onnellinen siitä, etten ole psykologi enkä psykiatri, vaan pappi. Sen vuoksi saan käyttää sielunhoitotilanteissa avoimesti rukousta. Yleensä rukoilen sekä ennen tapaamista että tapaamisessa yhdessä sielunhoidettavan kanssa. Tapaamisen jälkeen jatkan rukoilemista ihmisen puolesta, jos vain millään muistan. Vaikka rukous ei ole mikään taika eikä Jumala ole mikään rukousautomaatti, olen kokenut rukouksen voiman valtavana. Yksi hienoimmista palautteista, mitä olen työstäni saanut, oli sielunhoidettavan tekstiviesti. Siinä hän kertoi lähettäneensä kaikille ystävilleen tekstiviestin, jossa oli kertonut papin rukoilleen hänen puolestaan, ja se oli tuntunut tosi hyvältä! Ja minä en ollut tehnyt mitään muuta kuin rukoillut yksinkertaisesti hänen puolestaan.
Sielunhoitotilanteessa en tietenkään heti ehdota rukousta. Mutta yleensä kun olemme keskustelleet pitkään ja yhteinen hetki alkaa olla lopussa, kysyn ihmiseltä, haluaako hän, että rukoilen hänen puolestaan. Yleensä kaikki haluavat. Kun olen rukoillut ihmisen puolesta, tuntuu, että puolet minunkin taakastani lähtee. Rukous muistuttaa siitä, miten minun ei auttajana tarvitse kantaa ketään omilla heiveröisillä harteillani. Jumalan mahdollisuudet auttaa ovat niin paljon suuremmat; Hänelle ei ole olemassa toivottomia tapauksia!
"Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen." 1. Piet. 5:7
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Minun mielestäni on luonnollista ja normaalia, että pappi rukoilee sielunhoidon yhteydessä. Terapia on asia erikseen. Mutta papin puheille tullessaan jokainen ihminen varmaan jo sydämessään kaipaa "enkelien siipien havinaa" eli Pyhän kosketusta, ja rukous mahdollistaa sen oivasti.
Opri
"Enkelin siipien havinaa" oli ihanasti sanottu. Olen aivan samaa mieltä: lääkäreiltä odotetaan lääkkeitä ja papilta rukousta. Välillä kuitenkin tuntuu korkealta kynnys ehdottaa rukousta. Toivottavasti kirjoitukseni voisivat rohkaista jotakin seurakunnan työntekijää/maallikkoa ehdottamaan rukousta tällaisissa tilanteissa, joissa tarvitaan Jumalan apua.Siunausta ja kiitokset kommenteistasi!
Hyvä Elina, että muistutat tästä tärkeästä asiasta, rukouksesta.
Sehän on kirkon ja sen työntekijöiden tehtävä.
kollega
Sydämeni lämpenee rukouksen voimalle. Ihminen, joka tulee hakemaan apua seurakunnan työntekijältä. Uskoo Jumalaan. Ja jo sydämessään odottaa rukousapua elämäänsä. Ymmärrän, että aina ei työntekijäkään rohkene rukousta kysyä. Työntekijä on Jumalan välikappale. Hän jättää rukousen asiat täysin Jumalan käsiteltäviksi. Voisin rohkaista siihen. Omakohtainen kipuni osoittaa, että useita tapaaimiskertoja meni ilman rukous toiveeni esittämistä. Kun sitten erään kerran rohkaistuin. Yhdessä rukoilemisessa on sanoin kuvaamattoman kantava voima. Tunsin kuinka Taivaan Isä siunaa yhdessä jaetun sanan. Ja mikä parsasta rukos ei jätä ketään kylmäksi eikä jää ainoastaan tapaamisiin, vaan siitä jää omaan arkeen entistä enemmän uskoa Jumalan hyvyyteen ja asioiden järjestymisen parhaalla mahdollisella tavalla. Ei niinkuin se meistä omasta itsekkäästä minästämme lähtisi. Vaan saamme yksinkertaisesti ja turvallisesti luottaa Kaikkivaltiaan oikeaan hoitoon
-keskeneräinen-
Mie etsin apua ja täältä sitä löysin, KIITOS!
t. Juha
Lähetä kommentti