Oikaisuvaatimusta odotellessa

Esikoisen silmät loistivat tänään ihanasti. Hän oli päässyt elämänsä ensimmäistä kertaa viralliseksi kokousedustajaksi oppilaskunnan kokoukseen. Varsinainen edustaja oli toimittanut hänelle asianmukaisesti edellisenä päivänä kokousasunkin, lievästi sanottuna reilunkokoisen mustan T-paidan. Kaiken tämän ihanuuden lisäksi esikoinen oli vielä päässyt sihteeriksikin listan luokkakohtaisen järjestyksen mukaan. "Mä saan vielä kirjoittaa pöytäkirjankin puhtaaksi tietokoneella", hän kertoi silmät säteillen. 

Esikoisen kokoustelun innoittamana rohkaistuin ehdottomaan perhekokouksen pitämistä. Aiheeksi ehdotin kesäloman suunnittelua. Valitsin esikoisen kokeneena kokoustelijana sihteeriksi ja neidin puheenjohtajaksi. Mies osallistui kokoukseen lattiatasosta; hän laukoi kommenttejaan, mitä venyttelyltään ehti. Kuopus oli ilmeisesti loukkaantunut siitä, että puheenjohtaja vei hänen istumapaikkansa pöydän päästä. Niinpä hän häiriköi kokousta välillä niin, että Mies pyysi puheenjohtajaa poistamaan kokousedustajan pöydältä. Puheenjohtaja oli kuitenkin sangen hentomielinen ja antoi kaikkien kukkien kukkia. 

Kokouksemme eteni hyvin loogisesti. Ensin kaikki osallistujat saivat vapaasti heittää ideoitaan ja toivomuksiaan kesälomasta, ja sihteeri kirjasi ne ylös.  Sen jälkeen jokainen sai äänestää kolmea vaihtoehtoa. Tuloksissa oli monta yllättävää piirrettä. Yksi niistä oli se, että Sääskisafari (vaellus sääskien syötävänä) sai kummallisen monta ääntä.  Pidin hieman yllättävänä myöskin sitä, että kotimaiset huvipuistot saivat vain yhden äänen. 

Mies huuteli kokouksen aikana moneen otteeseen, miten hänen mielestään kokous ei edennyt aivan kaikkien kokoustaitojen sääntöjen mukaan. Nyt jäämme jännittämään, tekeekö hän kokouksestamme oikaisuvaatimuksen. Muussa tapauksessa kesälomamme etenee puheenjohtajan nuijiman ja sihteerin kirjaaman suunnitelman mukaan. Eläköön demokratia!