Free counter and web stats

tiistaina, maaliskuuta 31, 2009

Ilo yllättää!

Tänään olen viettänyt mukavaa päivää, jonka teemana on ollut "Pienten ilonaiheiden päivä". Kaiken järjen mukaan minun olisi pitänyt ajatella, että päiväni on sangen tylsä. Istuin nimittäin koko työpäivän toimistossa tehden tehtäviä, joihin ei todellakaan saa koulutusta teologisessa tiedekunnassa. Voisin toki ehdottaa teologisen tiedekunnan dekaanille, että opintoihin lisättäisiin esimerkiksi opintojakso "Leikkaa ja liimaa sekä kopiokoneen käytön alkeet". Sille kurssille olisi ollut työurallani suunnattomasti enemmän käyttöä kuin vaikkapa heprean alkeille.

Joka tapauksessa päiväni oli suorastaan loistava. Aamulla huokailin Jumalalle, mistä ihmeestä saisin tekijöitä erääseen työtehtävään. Vastaus tuli taas nopeammin kuin uskoinkaan,  ja työpäivä alkoi hyvissä merkeissä! 

Kopioidessani tulevan tenavakirkon kutsuja ja lisämateriaalia olin todella onnellinen. Nautin siitä, että kopiokone teki hyvää jälkeä. Iloitsin upeasta materiaalista, joita entiset työtoverini olivat tehneet. Ja olin kiitollinen siitä, että saan kutsua perheitä kirkkoon. Iloisen työsession kruunasi se, että eräs työtoveri lupasi hoitaa postituksen loppuun. Täydellistä!   

Iltapäivällä ilonaiheet vain lisääntyivät, kun kävimme erään työkaverin kanssa ostamassa Intian Basaarista rooliasut tulevaa pääsiäisvaellusta varten. Olen täysin vakuuttunut siitä, että meistä tulee uskottavia Jerusalemin oppaita vuodelta 30 niissä mekoissa.  Päivän onnistuneisuutta lisäsi vielä se, että otin vastaan muutaman ryhmän ilmoittautumisen kyseiselle vaellukselle.  

Päivän aikana ilonaiheeni vain lisääntyivät, kun sain kutsun luentomatkalle entiseen kotikaupunkiini. Pienten järjestelyjen jälkeen saimme syyslomalle suunniteltua luentoreissun yhteyteen ihanan perhelomakokonaisuuden. Hauskaa, että syksylläkin on jotain mukavaa tekemistä luvassa! 

Tiistai-illat ovat olleet yleensä minusta vähän rasittavia, koska Mies on aina kokouksissa ja minä olen lasten kuskaajana. Tänään tämäkin tehtävä muuttui iloiseksi. En tosin voi väittää, että lähtö lasten harrastukseen olisi sujunut kovinkaan iloisissa merkeissä. Etsin tuskaisesti Kuopukselle "uusia" kumppareita kellarista sillä seurauksella, että isot lapset myöhästyivät vähän harrastuksestaan. 

Silti iltareissu oli todella onnistunut, koska saimme viettää Kuopuksen kanssa upean hetken aurinkoisessa puistossa. Puistolapseni näytti tosin hieman huvittavalta Neidiltä lainatuissa kumppareissa, jotka olivat muutaman numeron liian suuret. Se ei kuitenkaan haitannut menoa ollenkaan: innokas puistoilija kiersi uskollisesti kaikki lätäköt ja näytti puiston pikkuipanoille kaikki hurjimmat temppunsa.

Iloinen mieleni oli tänään kestokamaa. En huokaillut yhtään edes siinä vaiheessa, kun ymmärsin uusien kumisaappaiden oston olevan tämän illan juttu. Talven pimeydessä olisin ollut varmaan aika rikki siitä, että joudun lähtemään uudestaan kaupungille saatuani lapset sisälle ja auton talliin. Kevätauringon paisteessa ylimääräinen ostosmatka yhden lapsen kanssa Cittariin tuntui melkein ylelliseltä. Iloitsin taas siitä, että isot lapset pärjäävät hyvin jo hetken kahdestaan. Olin myös tyytyväinen siitä, että pääsimme kaupassa yhteisymmärykseen sinisistä ja tyylikäistä Nokia-kumisaappaista. Nyt kelpaa taas lähettää Kuopus aamulla päiväkotiin! 

Anna ilon yllättää itsesi.
se tulee, kun et odota,
ja alkaa kuplia.

Leena Lehtinen: Ilonhippuja 

 
PS. Kaikkien muiden ilonaiheiden lisäksi sain tunnustuksen blogissa Päiviltä, joka on lukemieni blogien joukossa nimellä "Paus i skärgården". Kiitos Päiville päivän piristyksestä! 


10 kommenttia:

Mie kirjoitti...

Hehee onpas tässä yhtymäkohtia:

1) minä myös ihastelin tämän illan/päivän auringonpaistetta ja valoisuutta, ja sitä kuinka se antaa voimaa ja iloa (ja jaksamista).

2) mietin myös kumpparien ostoa, sillä ne olisivat täällä Suomessa tässä säässä tarpeen! (kastuivat jalat kävellessä)

3) satuin myös "shoppailemaan" cittarissa tänä iltana!! (jossa en yleensä käy) =)

hauska. :)

olen myös ihmetellyt sitä (en vain pääse ihmettelemästä :)) kuinka täällä päivästä toiseen aurinko porottaa TÄYSIN siniseltä taivaalta. Skotlannissa niin on kenties parin tunnin ajan, korkeintaan puoli päivää (kesällä EHKÄ kokonaisia päiviä) - aina muutoin löytyy jos jonkinlaisia pilvenhattaroita ja pilvisyyksiä joukosta. Sää vaihtelee. On se ihme miten paljon iloa saa vain sinisistä taivaista! ja auringosta :)

mukavaa loppuviikkoa :)

Arto ja Saara kirjoitti...

Voisin ottaa vihjeestä vaarin ja otsikoida etukäteen seuraavan päivän "Pienten ilojen päiväksi" ja raportoida päivän lopulla, mitä kaikkia pieniä iloja päivään on sisältynyt. Havaintokyky terästyisi ja summa summaarumina voisi olla kiitollisuus.
Saara K

pikkupappi kirjoitti...

Teologisesta tiedekunnasta puuttuu monta muutakin tarpeellista kurssia, kuten "Small talkia rippijuhlissa" ja "Näin hallitset samaan aikaan kahviastioita ja kättelyn".

Myös noi kopiointiin ja tietokoneisiin liittyvät kurssit olis tarpeen, ehkä niitä vois liittää pastoraalitutkintoon? Niihin vois kuulua myös kärsivällisyyttä ja mielenrauhaa kehittävän osion, koska se ois monesti koneiden kanssa tarpeen :)

Mua kyllä jaksaa ihmetyttää se, että pappien työaikaa kuluu monistamiseen ja postittamiseen. Eikö olisi järkevämpää, että sitä varten olis ihmiset, jotka hallitsis ne asiat ja papit keskittyis siihen, mihin on koulutettu. Mutta on se ainakin vaihtelua :D

Anu kirjoitti...

Eilen oli hyvät "juhlat" teillä. Tämä lyhyenä viestinä vain. Terveisiä ehkä saatkin myös muuta kautta. :D

Mies kirjoitti...

On myös seurakuntia, joissa ei papit kopioi, postita tai varaile tiloja/toimituksia. Sitä varten on omat henkilönsä!

Ehdottaisin teologisen kursseiksi myös "Small talkia kahvikuppi ja voileipäkakkulautanen polvella"

Elina Koivisto kirjoitti...

Olipas sinullakin Mie hauska päivä! Suomen kevät on IIIIHAAAANA! Lapissa tietysti vielä ihanampi, mutta kyllä täällä Etelä-Suomessakin kelpaa olla! Ihanaa ja aurinkoista lomaa sulle!

Kiitos Saara hyvästä ideasta! Luulen, että sellaisesta päivästä tulisi todella hyvä.

Kiitos pikkupappi hauskoista kurssiehdotuksista teologiseen ja pastoraaliin. Nyt otamme yhdessä yhteyttä teologiseen tiedekuntaan ja koulutuskeskukseen, eiks juu :).
Minut on ilmeisesti predestinoitu kopiokoneen käyttäjäksi. Ajaudun aina työtehtäviin, joissa tulee seisottua kopiokoneen äärellä tunti jos toinenkin. Vaasan vaxit aikoinaan naureskelivatkin, sijaisetseeko työhuoneeni kopiohuoneessa.

Kiva Anu, että teillä oli hyvät juhlat! Eikö olekin meillä UPEAT tilat? Nautin niistä suuresti!

Kiitos Mies kehittävästä kurssi-ideasta! Otamme sen huomioon pikkupapin kanssa esitelellessämme työelämän tarpeita eri koulutustahoille, heh,heh.

Anonyymi kirjoitti...

Tää on niiin hyvä blogi. Kiitos taas monista hyvistä kirjoituksista!

TML

Elina Koivisto kirjoitti...

TML, kiitos kovasti! Tuollaisilla kehuilla saa taas monta uutta kirjoitusta :)!

Anonyymi kirjoitti...

Hei, Lisävinkkeinä ehdotan kurssia jossa harjoitellaan kakun ensimmäisen palan leikkaamista. Minä sain vanhemmalta rovastilta hyvän vinkin, palan pitää olla tarpeeksi iso, jotta se lähtee kunnolla pois kakusta. Auttoi, vaikkei vyötäröä.
Tuli jotenkin kaihoisa olo noista ilon aiheistasi. Erityisesti tuosta puhelinilmoittautumisesta. Muistan tunteen vieläkin.
Kaunista ja iloista kevättä. Riikka

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiitos Riikka! erittäin loistava ehdotus: ensimmäisen palan koko ja muoto ovat tärkeit :). Tänään kävimme ostamassa lisää tavaraa pääsiäisvaellukselle, mm. 60 metriä kangasta. Niiden joukossa 25 metriä lisää sitä sinun hankkimaasi ihanaa kivikangasta. Sekin oli ihmeellinen juttu. Myyjä sanoi, ettei sitä enää saa mistään. He olivat yrittäneet kissojen ja koirien kanssa metsästää sitä jollekin asiakkaalle eri toimittajilta, muttei ollut löytynyt. Ja sitten yhtäkkiä myyjä huudahti: tuollahan sitä on!
Iloa ja siunausta pääsiäisen odotukseen!